oikku

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Etymology unclear. Possibly from oikea (originally straight), formed when, for example, a draught (or pulling) animal has refused to follow the desired path and continued straight ahead.

Noun[edit]

oikku

  1. quirk, whim, fancy, freak, caprice, vagary

Declension[edit]

Inflection of oikku (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative oikku oikut
genitive oikun oikkujen
partitive oikkua oikkuja
illative oikkuun oikkuihin
singular plural
nominative oikku oikut
accusative nom. oikku oikut
gen. oikun
genitive oikun oikkujen
partitive oikkua oikkuja
inessive oikussa oikuissa
elative oikusta oikuista
illative oikkuun oikkuihin
adessive oikulla oikuilla
ablative oikulta oikuilta
allative oikulle oikuille
essive oikkuna oikkuina
translative oikuksi oikuiksi
instructive oikuin
abessive oikutta oikuitta
comitative oikkuineen
Possessive forms of oikku (type valo)
possessor singular plural
1st person oikkuni oikkumme
2nd person oikkusi oikkunne
3rd person oikkunsa

Derived terms[edit]

References[edit]

  • Häkkinen, Kaisa (2004) Nykysuomen etymologinen sanakirja [Modern Finnish Etymological Dictionary] (in Finnish), Juva: WSOY, →ISBN

Anagrams[edit]