otus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ot)

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈo̞t̪us]
  • Hyphenation: o‧tus
  • Rhymes: -otus

Noun[edit]

otus

  1. creature
    Hänen koiransa on hauska otus.
    Her dog is a funny creature.

Declension[edit]

Inflection of otus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative otus otukset
genitive otuksen otusten
otuksien
partitive otusta otuksia
illative otukseen otuksiin
singular plural
nominative otus otukset
accusative nom.? otus otukset
gen. otuksen
genitive otuksen otusten
otuksien
partitive otusta otuksia
inessive otuksessa otuksissa
elative otuksesta otuksista
illative otukseen otuksiin
adessive otuksella otuksilla
ablative otukselta otuksilta
allative otukselleˣ otuksilleˣ
essive otuksena otuksina
translative otukseksi otuksiksi
instructive otuksin
abessive otuksetta otuksitta
comitative otuksineen

Anagrams[edit]