piha

English

Noun

piha (plural pihas)

1. Any bird belonging to Lipaugus or Snowornis.

Derived terms

• scimitar-winged piha

Anagrams

• IAPH, pahi

Czech

Alternative forms

• (dialectal or obsolete) pěha, píha

Etymology

Inherited from Old Czech pieha, from Proto-Slavic *pě̀ga (“freckle”).

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈpɪɦa]
• Hyphenation: pi‧ha
• Rhymes: -ɪɦa

Noun

piha f

1. freckle

Declension

Declension of piha (hard feminine)

	singular	plural
nominative	piha	pihy
genitive	pihy	pih
dative	pize	pihám
accusative	pihu	pihy
vocative	piho	pihy
locative	pize	pihách
instrumental	pihou	pihami

Derived terms

adjectives

• pihatý
• pihovatý
• pihový

 

noun

• pihoun

 

verb

• pihovatět

 

Further reading

• “piha”, in Příruční slovník jazyka českého (in Czech), 1935–1957
• “piha”, in Slovník spisovného jazyka českého (in Czech), 1960–1971, 1989
• “piha”, in Internetová jazyková příručka (in Czech)

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *piha, possibly from Proto-Finno-Permic *pičča. Cognates include Karelian piha and Veps piha.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpihɑ/, [ˈpiɦɑ̝]
• Rhymes: -ihɑ
• Syllabification^(key): pi‧ha

Noun

piha

1. yard (small, usually uncultivated area of land adjoining or within the precincts of a house or other building)

Declension

Inflection of piha (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative		piha	pihat
genitive		pihan	pihojen
partitive		pihaa	pihoja
illative		pihaan	pihoihin
		singular	plural
nominative		piha	pihat
accusative	nom.	piha	pihat
	gen.	pihan
genitive		pihan	pihojen pihain rare
partitive		pihaa	pihoja
inessive		pihassa	pihoissa
elative		pihasta	pihoista
illative		pihaan	pihoihin
adessive		pihalla	pihoilla
ablative		pihalta	pihoilta
allative		pihalle	pihoille
essive		pihana	pihoina
translative		pihaksi	pihoiksi
abessive		pihatta	pihoitta
instructive		—	pihoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of piha (Kotus type 9/kala, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative pihani pihani accusative nom. pihani pihani gen. pihani genitive pihani pihojeni pihaini rare partitive pihaani pihojani inessive pihassani pihoissani elative pihastani pihoistani illative pihaani pihoihini adessive pihallani pihoillani ablative pihaltani pihoiltani allative pihalleni pihoilleni essive pihanani pihoinani translative pihakseni pihoikseni abessive pihattani pihoittani instructive — — comitative — pihoineni second-person singular possessor singular plural nominative pihasi pihasi accusative nom. pihasi pihasi gen. pihasi genitive pihasi pihojesi pihaisi rare partitive pihaasi pihojasi inessive pihassasi pihoissasi elative pihastasi pihoistasi illative pihaasi pihoihisi adessive pihallasi pihoillasi ablative pihaltasi pihoiltasi allative pihallesi pihoillesi essive pihanasi pihoinasi translative pihaksesi pihoiksesi abessive pihattasi pihoittasi instructive — — comitative — pihoinesi first-person plural possessor singular plural nominative pihamme pihamme accusative nom. pihamme pihamme gen. pihamme genitive pihamme pihojemme pihaimme rare partitive pihaamme pihojamme inessive pihassamme pihoissamme elative pihastamme pihoistamme illative pihaamme pihoihimme adessive pihallamme pihoillamme ablative pihaltamme pihoiltamme allative pihallemme pihoillemme essive pihanamme pihoinamme translative pihaksemme pihoiksemme abessive pihattamme pihoittamme instructive — — comitative — pihoinemme second-person plural possessor singular plural nominative pihanne pihanne accusative nom. pihanne pihanne gen. pihanne genitive pihanne pihojenne pihainne rare partitive pihaanne pihojanne inessive pihassanne pihoissanne elative pihastanne pihoistanne illative pihaanne pihoihinne adessive pihallanne pihoillanne ablative pihaltanne pihoiltanne allative pihallenne pihoillenne essive pihananne pihoinanne translative pihaksenne pihoiksenne abessive pihattanne pihoittanne instructive — — comitative — pihoinenne third-person possessor singular plural nominative pihansa pihansa accusative nom. pihansa pihansa gen. pihansa genitive pihansa pihojensa pihainsa rare partitive pihaansa pihojaan pihojansa inessive pihassaan pihassansa pihoissaan pihoissansa elative pihastaan pihastansa pihoistaan pihoistansa illative pihaansa pihoihinsa adessive pihallaan pihallansa pihoillaan pihoillansa ablative pihaltaan pihaltansa pihoiltaan pihoiltansa allative pihalleen pihallensa pihoilleen pihoillensa essive pihanaan pihanansa pihoinaan pihoinansa translative pihakseen pihaksensa pihoikseen pihoiksensa abessive pihattaan pihattansa pihoittaan pihoittansa instructive — — comitative — pihoineen pihoinensa

Derived terms

• Alapiha
• asemapiha
• esipiha
• etupiha
• karjapiha
• kotipiha
• kävelypiha
• linnanpiha
• miespiha
• nänninpiha
• nännipiha
• olla pihalla
• piha-alue
• pihajasmike
• pihakaluste
• pihakamari
• pihakatu
• pihakeinu
• pihakeittiö
• pihakirppis
• pihakirpputori
• pihakiveys
• pihakoira
• pihakoivu
• Pihala
• pihaleikki
• pihamaa
• pihamaina
• pihamökki
• pihanpuoleinen
• pihanurmikko
• pihaparlamentti
• pihapeli
• pihapiiri
• pihapuisto
• pihapuu
• piharakennus
• piharakentaminen
• piharatamo
• pihasauna
• pihasaunio
• pihasuunnittelu
• pihasyreeni
• pihatatar
• pihatie
• pihatto
• pihatähtimö
• ratapiha
• riihipiha
• sisäpiha
• takapiha
• umpipiha
• valopiha
• Vanhapiha

 

See also

• atrium

Further reading

• “piha”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Hawaiian

Etymology

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.)

Noun

piha

1. fullness, completion

Verb

piha

1. (stative) full, filled
2. (stative) complete
3. (stative) full-blooded (of ancestry)

Karelian

Etymology

From Proto-Finnic *piha. Cognate with Finnish piha, Veps piha.

Noun

piha

1. yard (around house)

Slovene

Verb

píha

1. third-person singular present of píhati