rannikko

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ranta (shore) +‎ -kko

Noun[edit]

rannikko

  1. A coast.

Declension[edit]

Inflection of rannikko (Kotus type 4/laatikko, kk-k gradation)
nominative rannikko rannikot
genitive rannikon rannikkojen
rannikoiden
rannikoitten
partitive rannikkoa rannikkoja
rannikoita
illative rannikkoon rannikkoihin
rannikoihin
singular plural
nominative rannikko rannikot
accusative nom.? rannikko rannikot
gen. rannikon
genitive rannikon rannikkojen
rannikoiden
rannikoitten
partitive rannikkoa rannikkoja
rannikoita
inessive rannikossa rannikoissa
elative rannikosta rannikoista
illative rannikkoon rannikkoihin
rannikoihin
adessive rannikolla rannikoilla
ablative rannikolta rannikoilta
allative rannikolleˣ rannikoilleˣ
essive rannikkona rannikkoina
translative rannikoksi rannikoiksi
instructive rannikoin
abessive rannikotta rannikoitta
comitative rannikkoineen

Related terms[edit]

Anagrams[edit]