Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search


(index ra)


A passive verb, derived from the verb rauhoittaa.



  1. (intransitive) To calm down, relax, unwind.


Inflection of rauhoittua (Kotus type 52/sanoa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rauhoitun en rauhoitu 1st sing. olen rauhoittunut en ole rauhoittunut
2nd sing. rauhoitut et rauhoitu 2nd sing. olet rauhoittunut et ole rauhoittunut
3rd sing. rauhoittuu ei rauhoitu 3rd sing. on rauhoittunut ei ole rauhoittunut
1st plur. rauhoitumme emme rauhoitu 1st plur. olemme rauhoittuneet emme ole rauhoittuneet
2nd plur. rauhoitutte ette rauhoitu 2nd plur. olette rauhoittuneet ette ole rauhoittuneet
3rd plur. rauhoittuvat eivät rauhoitu 3rd plur. ovat rauhoittuneet eivät ole rauhoittuneet
passive rauhoitutaan ei rauhoituta passive on rauhoituttu ei ole rauhoituttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rauhoituin en rauhoittunut 1st sing. olin rauhoittunut en ollut rauhoittunut
2nd sing. rauhoituit et rauhoittunut 2nd sing. olit rauhoittunut et ollut rauhoittunut
3rd sing. rauhoittui ei rauhoittunut 3rd sing. oli rauhoittunut ei ollut rauhoittunut
1st plur. rauhoituimme emme rauhoittuneet 1st plur. olimme rauhoittuneet emme olleet rauhoittuneet
2nd plur. rauhoituitte ette rauhoittuneet 2nd plur. olitte rauhoittuneet ette olleet rauhoittuneet
3rd plur. rauhoittuivat eivät rauhoittuneet 3rd plur. olivat rauhoittuneet eivät olleet rauhoittuneet
passive rauhoituttiin ei rauhoituttu passive oli rauhoituttu ei ollut rauhoituttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rauhoittuisin en rauhoittuisi 1st sing. olisin rauhoittunut en olisi rauhoittunut
2nd sing. rauhoittuisit et rauhoittuisi 2nd sing. olisit rauhoittunut et olisi rauhoittunut
3rd sing. rauhoittuisi ei rauhoittuisi 3rd sing. olisi rauhoittunut ei olisi rauhoittunut
1st plur. rauhoittuisimme emme rauhoittuisi 1st plur. olisimme rauhoittuneet emme olisi rauhoittuneet
2nd plur. rauhoittuisitte ette rauhoittuisi 2nd plur. olisitte rauhoittuneet ette olisi rauhoittuneet
3rd plur. rauhoittuisivat eivät rauhoittuisi 3rd plur. olisivat rauhoittuneet eivät olisi rauhoittuneet
passive rauhoituttaisiin ei rauhoituttaisi passive olisi rauhoituttu ei olisi rauhoituttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. rauhoitu älä rauhoitu 2nd sing. ole rauhoittunut älä ole rauhoittunut
3rd sing. rauhoittukoon älköön rauhoittuko 3rd sing. olkoon rauhoittunut älköön olko rauhoittunut
1st plur. rauhoittukaamme älkäämme rauhoittuko 1st plur. olkaamme rauhoittuneet älkäämme olko rauhoittuneet
2nd plur. rauhoittukaa älkää rauhoittuko 2nd plur. olkaa rauhoittuneet älkää olko rauhoittuneet
3rd plur. rauhoittukoot älkööt rauhoittuko 3rd plur. olkoot rauhoittuneet älkööt olko rauhoittuneet
passive rauhoituttakoon älköön rauhoituttako passive olkoon rauhoituttu älköön olko rauhoituttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rauhoittunen en rauhoittune 1st sing. lienen rauhoittunut en liene rauhoittunut
2nd sing. rauhoittunet et rauhoittune 2nd sing. lienet rauhoittunut et liene rauhoittunut
3rd sing. rauhoittunee ei rauhoittune 3rd sing. lienee rauhoittunut ei liene rauhoittunut
1st plur. rauhoittunemme emme rauhoittune 1st plur. lienemme rauhoittuneet emme liene rauhoittuneet
2nd plur. rauhoittunette ette rauhoittune 2nd plur. lienette rauhoittuneet ette liene rauhoittuneet
3rd plur. rauhoittunevat eivät rauhoittune 3rd plur. lienevät rauhoittuneet eivät liene rauhoittuneet
passive rauhoituttaneen ei rauhoituttane passive lienee rauhoituttu ei liene rauhoituttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st rauhoittua present rauhoittuva rauhoituttava
long 1st2 rauhoittuakseen past rauhoittunut rauhoituttu
2nd inessive1 rauhoittuessa rauhoituttaessa agent1, 3 rauhoittuma
instructive rauhoittuen negative rauhoittumaton
3rd inessive rauhoittumassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative rauhoittumasta
illative rauhoittumaan
adessive rauhoittumalla
abessive rauhoittumatta
instructive rauhoittuman rauhoituttaman
4th nominative rauhoittuminen
partitive rauhoittumista
5th2 rauhoittumaisillaan