ruoste

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *roostek, from Proto-Germanic *rustaz. Cognates include Estonian rooste, Swedish rost, English rust.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈruo̯steˣ/, [ˈruo̞̯s̠t̪e̞(ʔ)]
• Hyphenation: ruos‧te

Noun

ruoste

1. rust (oxidized iron)
2. rust (plant disease)
3. rusty; inessive case is sometimes better translated into English with the adjective

   Lokasuoja on ruosteessa.

   The fender is rusty.

   Englannin kielen taitoni on ruosteessa.

   My English is rusty.

Declension

Inflection of ruoste (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative		ruoste	ruosteet
genitive		ruosteen	ruosteiden ruosteitten
partitive		ruostetta	ruosteita
illative		ruosteeseen	ruosteisiin ruosteihin
		singular	plural
nominative		ruoste	ruosteet
accusative	nom.	ruoste	ruosteet
	gen.	ruosteen
genitive		ruosteen	ruosteiden ruosteitten
partitive		ruostetta	ruosteita
inessive		ruosteessa	ruosteissa
elative		ruosteesta	ruosteista
illative		ruosteeseen	ruosteisiin ruosteihin
adessive		ruosteella	ruosteilla
ablative		ruosteelta	ruosteilta
allative		ruosteelle	ruosteille
essive		ruosteena	ruosteina
translative		ruosteeksi	ruosteiksi
instructive		—	ruostein
abessive		ruosteetta	ruosteitta
comitative		—	ruosteineen

Derived terms

Derived terms

• ruosteinen
• ruostua
• ruostumaton

• ruostunut
• ruostuttaa
• ruostuva

Compounds

• ruosteenesto
• ruosteenruskea
• ruostehelttaseitikki
• ruostekurkkusirkku

• ruostenopsasiipi
• ruostepyrstö
• ruostepyrstöjakamari

• ruostepääsky
• ruosterastas
• ruostesieni

• ruostesirppimatkija
• ruostesorsa
• ruostesuojaus

Anagrams

• erotus, rouste

---

Karelian

Noun

ruoste

1. rust

---

Livvi

Etymology

From Proto-Finnic *roostek, from Proto-Germanic *rustaz.

Noun

ruoste (genitive ruostien, partitive ruostettu)

1. rust