ruukata

Finnish

Alternative forms

• pruukata, bruukata

Etymology

Borrowed from Swedish bruka.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈruːkɑtɑˣ/, [ˈruːkɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uːkɑtɑ
• Syllabification^(key): ruu‧ka‧ta

Verb

ruukata (dialectal)

1. to be in the habit of, to do as a habit; to be a habit, to do habitually, to tend to

   Meillä ruukataan juoda kahvi mustana.

   We drink our coffee black as a habit.

   Paikalliset ruukaavat riehua konserteissa.

   The locals tend to go wild at concerts.

Conjugation

Inflection of ruukata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruukaan	en ruukaa	1st sing.	olen ruukannut	en ole ruukannut
2nd sing.		ruukaat	et ruukaa	2nd sing.	olet ruukannut	et ole ruukannut
3rd sing.		ruukaa	ei ruukaa	3rd sing.	on ruukannut	ei ole ruukannut
1st plur.		ruukaamme	emme ruukaa	1st plur.	olemme ruukanneet	emme ole ruukanneet
2nd plur.		ruukaatte	ette ruukaa	2nd plur.	olette ruukanneet	ette ole ruukanneet
3rd plur.		ruukaavat	eivät ruukaa	3rd plur.	ovat ruukanneet	eivät ole ruukanneet
passive		ruukataan	ei ruukata	passive	on ruukattu	ei ole ruukattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruukasin	en ruukannut	1st sing.	olin ruukannut	en ollut ruukannut
2nd sing.		ruukasit	et ruukannut	2nd sing.	olit ruukannut	et ollut ruukannut
3rd sing.		ruukasi	ei ruukannut	3rd sing.	oli ruukannut	ei ollut ruukannut
1st plur.		ruukasimme	emme ruukanneet	1st plur.	olimme ruukanneet	emme olleet ruukanneet
2nd plur.		ruukasitte	ette ruukanneet	2nd plur.	olitte ruukanneet	ette olleet ruukanneet
3rd plur.		ruukasivat	eivät ruukanneet	3rd plur.	olivat ruukanneet	eivät olleet ruukanneet
passive		ruukattiin	ei ruukattu	passive	oli ruukattu	ei ollut ruukattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruukaisin	en ruukaisi	1st sing.	olisin ruukannut	en olisi ruukannut
2nd sing.		ruukaisit	et ruukaisi	2nd sing.	olisit ruukannut	et olisi ruukannut
3rd sing.		ruukaisi	ei ruukaisi	3rd sing.	olisi ruukannut	ei olisi ruukannut
1st plur.		ruukaisimme	emme ruukaisi	1st plur.	olisimme ruukanneet	emme olisi ruukanneet
2nd plur.		ruukaisitte	ette ruukaisi	2nd plur.	olisitte ruukanneet	ette olisi ruukanneet
3rd plur.		ruukaisivat	eivät ruukaisi	3rd plur.	olisivat ruukanneet	eivät olisi ruukanneet
passive		ruukattaisiin	ei ruukattaisi	passive	olisi ruukattu	ei olisi ruukattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ruukaa	älä ruukaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		ruukatkoon	älköön ruukatko	3rd sing.	olkoon ruukannut	älköön olko ruukannut
1st plur.		ruukatkaamme	älkäämme ruukatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		ruukatkaa	älkää ruukatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		ruukatkoot	älkööt ruukatko	3rd plur.	olkoot ruukanneet	älkööt olko ruukanneet
passive		ruukattakoon	älköön ruukattako	passive	olkoon ruukattu	älköön olko ruukattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruukannen	en ruukanne	1st sing.	lienen ruukannut	en liene ruukannut
2nd sing.		ruukannet	et ruukanne	2nd sing.	lienet ruukannut	et liene ruukannut
3rd sing.		ruukannee	ei ruukanne	3rd sing.	lienee ruukannut	ei liene ruukannut
1st plur.		ruukannemme	emme ruukanne	1st plur.	lienemme ruukanneet	emme liene ruukanneet
2nd plur.		ruukannette	ette ruukanne	2nd plur.	lienette ruukanneet	ette liene ruukanneet
3rd plur.		ruukannevat	eivät ruukanne	3rd plur.	lienevät ruukanneet	eivät liene ruukanneet
passive		ruukattaneen	ei ruukattane	passive	lienee ruukattu	ei liene ruukattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		ruukata		present	ruukaava	ruukattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ruukatakseni ruukataksemme 2nd ruukataksesi ruukataksenne 3rd ruukatakseen ruukataksensa		past	ruukannut	ruukattu
2nd	inessive2	ruukatessa	ruukattaessa	agent3	ruukaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st ruukatessani ruukatessamme 2nd ruukatessasi ruukatessanne 3rd ruukatessaan ruukatessansa		negative	ruukaamaton
	instructive	ruukaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	ruukaamassa	—
	elative	ruukaamasta	—
	illative	ruukaamaan	—
	adessive	ruukaamalla	—
	abessive	ruukaamatta	—
	instructive	ruukaaman	ruukattaman
4th4	verbal noun	ruukaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ruukaamaisillani ruukaamaisillamme 2nd ruukaamaisillasi ruukaamaisillanne 3rd ruukaamaisillaan ruukaamaisillansa

Descendants

• → Ingrian: pruukata (from older pruukata)

Anagrams

• kuurata