särkeä

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *särkedäk, from Proto-Finno-Ugric *ćärke-. Cognates include Hungarian sért (“to injure”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsærkeæˣ/, [ˈs̠ærk̟e̞æ(ʔ)]
• Rhymes: -ærkeæ
• Syllabification^(key): sär‧ke‧ä

Verb

särkeä

1. (transitive) to break, shatter, smash (cause to break into two or more pieces)
2. (impersonal + partitive or + illative) to be sore, ache

   Jalkojani särkee. ― My legs are sore.

   Jalkoihini särkee. ― My legs are sore.

Conjugation

Inflection of särkeä (Kotus type 58*L/laskea, k-j gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		särjen	en särje	1st sing.	olen särkenyt	en ole särkenyt
2nd sing.		särjet	et särje	2nd sing.	olet särkenyt	et ole särkenyt
3rd sing.		särkee	ei särje	3rd sing.	on särkenyt	ei ole särkenyt
1st plur.		särjemme	emme särje	1st plur.	olemme särkeneet	emme ole särkeneet
2nd plur.		särjette	ette särje	2nd plur.	olette särkeneet	ette ole särkeneet
3rd plur.		särkevät	eivät särje	3rd plur.	ovat särkeneet	eivät ole särkeneet
passive		särjetään	ei särjetä	passive	on särjetty	ei ole särjetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		särjin	en särkenyt	1st sing.	olin särkenyt	en ollut särkenyt
2nd sing.		särjit	et särkenyt	2nd sing.	olit särkenyt	et ollut särkenyt
3rd sing.		särki	ei särkenyt	3rd sing.	oli särkenyt	ei ollut särkenyt
1st plur.		särjimme	emme särkeneet	1st plur.	olimme särkeneet	emme olleet särkeneet
2nd plur.		särjitte	ette särkeneet	2nd plur.	olitte särkeneet	ette olleet särkeneet
3rd plur.		särkivät	eivät särkeneet	3rd plur.	olivat särkeneet	eivät olleet särkeneet
passive		särjettiin	ei särjetty	passive	oli särjetty	ei ollut särjetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		särkisin	en särkisi	1st sing.	olisin särkenyt	en olisi särkenyt
2nd sing.		särkisit	et särkisi	2nd sing.	olisit särkenyt	et olisi särkenyt
3rd sing.		särkisi	ei särkisi	3rd sing.	olisi särkenyt	ei olisi särkenyt
1st plur.		särkisimme	emme särkisi	1st plur.	olisimme särkeneet	emme olisi särkeneet
2nd plur.		särkisitte	ette särkisi	2nd plur.	olisitte särkeneet	ette olisi särkeneet
3rd plur.		särkisivät	eivät särkisi	3rd plur.	olisivat särkeneet	eivät olisi särkeneet
passive		särjettäisiin	ei särjettäisi	passive	olisi särjetty	ei olisi särjetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		särje	älä särje	2nd sing.	—	—
3rd sing.		särkeköön	älköön särkekö	3rd sing.	olkoon särkenyt	älköön olko särkenyt
1st plur.		särkekäämme	älkäämme särkekö	1st plur.	—	—
2nd plur.		särkekää	älkää särkekö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		särkekööt	älkööt särkekö	3rd plur.	olkoot särkeneet	älkööt olko särkeneet
passive		särjettäköön	älköön särjettäkö	passive	olkoon särjetty	älköön olko särjetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		särkenen	en särkene	1st sing.	lienen särkenyt	en liene särkenyt
2nd sing.		särkenet	et särkene	2nd sing.	lienet särkenyt	et liene särkenyt
3rd sing.		särkenee	ei särkene	3rd sing.	lienee särkenyt	ei liene särkenyt
1st plur.		särkenemme	emme särkene	1st plur.	lienemme särkeneet	emme liene särkeneet
2nd plur.		särkenette	ette särkene	2nd plur.	lienette särkeneet	ette liene särkeneet
3rd plur.		särkenevät	eivät särkene	3rd plur.	lienevät särkeneet	eivät liene särkeneet
passive		särjettäneen	ei särjettäne	passive	lienee särjetty	ei liene särjetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		särkeä		present	särkevä	särjettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st särkeäkseni särkeäksemme 2nd särkeäksesi särkeäksenne 3rd särkeäkseen särkeäksensä		past	särkenyt	särjetty
2nd	inessive2	särkiessä	särjettäessä	agent3	särkemä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st särkiessäni särkiessämme 2nd särkiessäsi särkiessänne 3rd särkiessään särkiessänsä		negative	särkemätön
	instructive	särkien	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	särkemässä	—
	elative	särkemästä	—
	illative	särkemään	—
	adessive	särkemällä	—
	abessive	särkemättä	—
	instructive	särkemän	särjettämän
4th4	verbal noun	särkeminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st särkemäisilläni särkemäisillämme 2nd särkemäisilläsi särkemäisillänne 3rd särkemäisillään särkemäisillänsä

Synonyms

• (to break): rikkoa
• (to ache): sattua, koskea, pakottaa

Derived terms

adverbs

• särki

 

nouns

• särjentä
• särkeminen
• särkijä
• särky

 

verbs

• särjettää
• särkyä

 

See also

• särkkä

Further reading

• “särkeä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsærkeæ/, [ˈs̠ærk̟e̞æ]
• Rhymes: -ærkeæ
• Syllabification^(key): sär‧ke‧ä

Noun

särkeä

1. partitive singular of särki