särki

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: sarki, sarķī, sarķi, and şarkı

Estonian

[edit]

Noun

[edit]

särki

  1. partitive singular of särk
  2. illative singular of särk

Finnish

[edit]

Etymology 1

[edit]
Finnish Wikipedia has an article on:
Wikipedia fi

From Proto-Finnic *särki, from Proto-Finno-Ugric *särke. Cognates include Estonian särg, Erzya сэрьге (seŕge).

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsærki/, [ˈs̠ærk̟i]
  • Rhymes: -ærki
  • Syllabification(key): sär‧ki

Noun

[edit]

särki

  1. roach (Rutilus rutilus, fish)
Declension
[edit]
Inflection of särki (Kotus type 7*L/ovi, k-j gradation)
nominative särki särjet
genitive särjen särkien
partitive särkeä särkiä
illative särkeen särkiin
singular plural
nominative särki särjet
accusative nom. särki särjet
gen. särjen
genitive särjen särkien
partitive särkeä särkiä
inessive särjessä särjissä
elative särjestä särjistä
illative särkeen särkiin
adessive särjellä särjillä
ablative särjeltä särjiltä
allative särjelle särjille
essive särkenä särkinä
translative särjeksi särjiksi
abessive särjettä särjittä
instructive särjin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of särki (Kotus type 7*L/ovi, k-j gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative särkeni särkeni
accusative nom. särkeni särkeni
gen. särkeni
genitive särkeni särkieni
partitive särkeäni särkiäni
inessive särjessäni särjissäni
elative särjestäni särjistäni
illative särkeeni särkiini
adessive särjelläni särjilläni
ablative särjeltäni särjiltäni
allative särjelleni särjilleni
essive särkenäni särkinäni
translative särjekseni särjikseni
abessive särjettäni särjittäni
instructive
comitative särkineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative särkesi särkesi
accusative nom. särkesi särkesi
gen. särkesi
genitive särkesi särkiesi
partitive särkeäsi särkiäsi
inessive särjessäsi särjissäsi
elative särjestäsi särjistäsi
illative särkeesi särkiisi
adessive särjelläsi särjilläsi
ablative särjeltäsi särjiltäsi
allative särjellesi särjillesi
essive särkenäsi särkinäsi
translative särjeksesi särjiksesi
abessive särjettäsi särjittäsi
instructive
comitative särkinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative särkemme särkemme
accusative nom. särkemme särkemme
gen. särkemme
genitive särkemme särkiemme
partitive särkeämme särkiämme
inessive särjessämme särjissämme
elative särjestämme särjistämme
illative särkeemme särkiimme
adessive särjellämme särjillämme
ablative särjeltämme särjiltämme
allative särjellemme särjillemme
essive särkenämme särkinämme
translative särjeksemme särjiksemme
abessive särjettämme särjittämme
instructive
comitative särkinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative särkenne särkenne
accusative nom. särkenne särkenne
gen. särkenne
genitive särkenne särkienne
partitive särkeänne särkiänne
inessive särjessänne särjissänne
elative särjestänne särjistänne
illative särkeenne särkiinne
adessive särjellänne särjillänne
ablative särjeltänne särjiltänne
allative särjellenne särjillenne
essive särkenänne särkinänne
translative särjeksenne särjiksenne
abessive särjettänne särjittänne
instructive
comitative särkinenne
third-person possessor
singular plural
nominative särkensä särkensä
accusative nom. särkensä särkensä
gen. särkensä
genitive särkensä särkiensä
partitive särkeään
särkeänsä
särkiään
särkiänsä
inessive särjessään
särjessänsä
särjissään
särjissänsä
elative särjestään
särjestänsä
särjistään
särjistänsä
illative särkeensä särkiinsä
adessive särjellään
särjellänsä
särjillään
särjillänsä
ablative särjeltään
särjeltänsä
särjiltään
särjiltänsä
allative särjelleen
särjellensä
särjilleen
särjillensä
essive särkenään
särkenänsä
särkinään
särkinänsä
translative särjekseen
särjeksensä
särjikseen
särjiksensä
abessive särjettään
särjettänsä
särjittään
särjittänsä
instructive
comitative särkineen
särkinensä
Derived terms
[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Etymology 2

[edit]

särkeä +‎ -i

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsærki(ˣ)/, [ˈs̠ærk̟i(ʔ)]
  • Rhymes: -ærki
  • Syllabification(key): sär‧ki

Adverb

[edit]

särki (dialectal)

  1. (Western Finnish) broken
    Synonym: rikki
    olla särkito be broken
    mennä särkito break (literally, “to go broken”)
[edit]

Etymology 3

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsærki/, [ˈs̠ærk̟i]
  • Rhymes: -ærki
  • Syllabification(key): sär‧ki

Verb

[edit]

särki

  1. third-person singular past indicative of särkeä

Anagrams

[edit]

Ingrian

[edit]
Särki.

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *särki. Cognates include Finnish särki and Estonian särg.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

särki

  1. roach

Declension

[edit]
Declension of särki (type 5/lehti, k- gradation)
singular plural
nominative särki säret
genitive sären särkiin, särkilöin
partitive särkiä särkijä, särkilöjä
illative särkee särkii, särkilöihe
inessive säres säris, särkilöis
elative särest särist, särkilöist
allative särelle särille, särkilöille
adessive särel säril, särkilöil
ablative särelt särilt, särkilöilt
translative säreks säriks, särkilöiks
essive särkennä, särkeen särkinnä, särkilöinnä, särkiin, särkilöin
exessive1) särkent särkint, särkilöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 561