rikki

See also: Rikki

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *rikki, of unknown further origin. Cognates include Ingrian rikki, Karelian rikki, Ludian rik (“sulfur, earwax”), Veps rik (“sulfur, rheum”) and Votic ričči. Germanic loan origin has been suggested (compare German Dreck), as well as indigenous derivation as rikka +‎ -i.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrikːi/, [ˈrikːi]
• Rhymes: -ikːi
• Syllabification^(key): rik‧ki
• Hyphenation^(key): rik‧ki

Noun

rikki

1. sulfur, sulphur

Declension

Inflection of rikki (Kotus type 5*A/risti, kk–k gradation)
nominative		rikki	rikit
genitive		rikin	rikkien
partitive		rikkiä	rikkejä
illative		rikkiin	rikkeihin
		singular	plural
nominative		rikki	rikit
accusative	nom.	rikki	rikit
	gen.	rikin
genitive		rikin	rikkien
partitive		rikkiä	rikkejä
inessive		rikissä	rikeissä
elative		rikistä	rikeistä
illative		rikkiin	rikkeihin
adessive		rikillä	rikeillä
ablative		rikiltä	rikeiltä
allative		rikille	rikeille
essive		rikkinä	rikkeinä
translative		rikiksi	rikeiksi
abessive		rikittä	rikeittä
instructive		—	rikein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of rikki (Kotus type 5*A/risti, kk–k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative rikkini rikkini accusative nom. rikkini rikkini gen. rikkini genitive rikkini rikkieni partitive rikkiäni rikkejäni inessive rikissäni rikeissäni elative rikistäni rikeistäni illative rikkiini rikkeihini adessive rikilläni rikeilläni ablative rikiltäni rikeiltäni allative rikilleni rikeilleni essive rikkinäni rikkeinäni translative rikikseni rikeikseni abessive rikittäni rikeittäni instructive — — comitative — rikkeineni second-person singular possessor singular plural nominative rikkisi rikkisi accusative nom. rikkisi rikkisi gen. rikkisi genitive rikkisi rikkiesi partitive rikkiäsi rikkejäsi inessive rikissäsi rikeissäsi elative rikistäsi rikeistäsi illative rikkiisi rikkeihisi adessive rikilläsi rikeilläsi ablative rikiltäsi rikeiltäsi allative rikillesi rikeillesi essive rikkinäsi rikkeinäsi translative rikiksesi rikeiksesi abessive rikittäsi rikeittäsi instructive — — comitative — rikkeinesi first-person plural possessor singular plural nominative rikkimme rikkimme accusative nom. rikkimme rikkimme gen. rikkimme genitive rikkimme rikkiemme partitive rikkiämme rikkejämme inessive rikissämme rikeissämme elative rikistämme rikeistämme illative rikkiimme rikkeihimme adessive rikillämme rikeillämme ablative rikiltämme rikeiltämme allative rikillemme rikeillemme essive rikkinämme rikkeinämme translative rikiksemme rikeiksemme abessive rikittämme rikeittämme instructive — — comitative — rikkeinemme second-person plural possessor singular plural nominative rikkinne rikkinne accusative nom. rikkinne rikkinne gen. rikkinne genitive rikkinne rikkienne partitive rikkiänne rikkejänne inessive rikissänne rikeissänne elative rikistänne rikeistänne illative rikkiinne rikkeihinne adessive rikillänne rikeillänne ablative rikiltänne rikeiltänne allative rikillenne rikeillenne essive rikkinänne rikkeinänne translative rikiksenne rikeiksenne abessive rikittänne rikeittänne instructive — — comitative — rikkeinenne third-person possessor singular plural nominative rikkinsä rikkinsä accusative nom. rikkinsä rikkinsä gen. rikkinsä genitive rikkinsä rikkiensä partitive rikkiään rikkiänsä rikkejään rikkejänsä inessive rikissään rikissänsä rikeissään rikeissänsä elative rikistään rikistänsä rikeistään rikeistänsä illative rikkiinsä rikkeihinsä adessive rikillään rikillänsä rikeillään rikeillänsä ablative rikiltään rikiltänsä rikeiltään rikeiltänsä allative rikilleen rikillensä rikeilleen rikeillensä essive rikkinään rikkinänsä rikkeinään rikkeinänsä translative rikikseen rikiksensä rikeikseen rikeiksensä abessive rikittään rikittänsä rikeittään rikeittänsä instructive — — comitative — rikkeineen rikkeinensä

Derived terms

• rikinhaju
• rikinkatku
• rikinkatkuinen
• rikinkeltainen
• rikinpoisto
• rikittää
• rikkiatomi
• rikkibakteeri
• rikkidioksidi
• rikkihapoke
• rikkihappo
• rikkiheksafluoridi
• rikkihiili
• rikkikiisu
• rikkimonoksidi
• rikkioksidi
• rikkipitoinen
• rikkipäästö
• rikkirauta
• rikkirousku
• rikkisilta
• rikkitrioksidi
• rikkivety
• rikkiyhdiste

Further reading

• “1. rikki”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 1 July 2023

Etymology 2

rikk- +‎ -i, from the same root as rikkoa (“to break”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrikːi(ˣ)/, [ˈrikːi(ʔ)]
• Rhymes: -ikːi
• Syllabification^(key): rik‧ki
• Hyphenation^(key): rik‧ki

Adverb

rikki

1. broken (in pieces)

   Synonyms: see Thesaurus:rikki

   Lasi meni rikki.

   The glass broke.

2. broken (not working, non-functional)

   Kelloni on rikki.

   My watch is broken.

Derived terms

• mennä rikki
• rikkinäinen

compounds

• rikkiviisas

Further reading

• “2. rikki”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 1 July 2023

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *rikki. Cognates include Finnish rikki and Veps rik.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈrikːi/, [ˈrikʲː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈrikːi/, [ˈrikːi]
• Rhymes: -ikʲː, -ikːi
• Hyphenation: rik‧ki

Noun

rikki

1. sulfur

Declension

Declension of rikki (type 5/vahti, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	rikki	rikit
genitive	rikin	rikkiin, rikkilöin
partitive	rikkiä	rikkijä, rikkilöjä
illative	rikkii	rikkii, rikkilöihe
inessive	rikis	rikkiis, rikkilöis
elative	rikist	rikkiist, rikkilöist
allative	rikille	rikkiille, rikkilöille
adessive	rikil	rikkiil, rikkilöil
ablative	rikilt	rikkiilt, rikkilöilt
translative	rikiks	rikkiiks, rikkilöiks
essive	rikkinnä, rikkiin	rikkiinnä, rikkilöinnä, rikkiin, rikkilöin
exessive1)	rikkint	rikkiint, rikkilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Etymology 2

From rikk- (“to break”) +‎ -i. Akin to Finnish rikki.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈrikːi/, [ˈrikʲː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈrikːi/, [ˈrikːi]
• Rhymes: -ikʲː, -ikːi
• Hyphenation: rik‧ki

Adverb

rikki

1. broken

   Miun telefona ono rikki. ― My telephone is broken.

Derived terms

• rikkinäin

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 478

Votic

Etymology

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.) Cognate with Finnish rikki, Ingrian rikki.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivčülä) IPA^(key): /ˈrikːi/, [ˈrʲikʲːi]
• (Jõgõperä) IPA^(key): /ˈrikːi/, [ˈrʲikʲːi]
• (Central Votic) IPA^(key): /ˈrikːi/, [ˈrikːi]
• Rhymes: -ikːi
• Hyphenation: rik‧ki

Adverb

rikki

1. broken

   menne rikki ― to break

References

• Hallap, V.; Adler, E.; Grünberg, S.; Leppik, M. (2012), “rikki”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language]‎^[3], 2nd edition, Tallinn