tukka

Estonian

Noun

tukka

1. partitive singular of tukk
2. illative singular of tukk

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *tukka, possibly from Proto-Uralic *čukka.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtukːɑ/, [ˈt̪ukːɑ̝]

• Audio:

  (file)

• Rhymes: -ukːɑ
• Syllabification^(key): tuk‧ka

Noun

tukka

1. hair (cover of hair on a human head); head of hair

Declension

Inflection of tukka (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation)
nominative		tukka	tukat
genitive		tukan	tukkien
partitive		tukkaa	tukkia
illative		tukkaan	tukkiin
		singular	plural
nominative		tukka	tukat
accusative	nom.	tukka	tukat
	gen.	tukan
genitive		tukan	tukkien tukkainrare
partitive		tukkaa	tukkia
inessive		tukassa	tukissa
elative		tukasta	tukista
illative		tukkaan	tukkiin
adessive		tukalla	tukilla
ablative		tukalta	tukilta
allative		tukalle	tukille
essive		tukkana	tukkina
translative		tukaksi	tukiksi
abessive		tukatta	tukitta
instructive		—	tukin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of tukka (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative tukkani tukkani accusative nom. tukkani tukkani gen. tukkani genitive tukkani tukkieni tukkainirare partitive tukkaani tukkiani inessive tukassani tukissani elative tukastani tukistani illative tukkaani tukkiini adessive tukallani tukillani ablative tukaltani tukiltani allative tukalleni tukilleni essive tukkanani tukkinani translative tukakseni tukikseni abessive tukattani tukittani instructive — — comitative — tukkineni second-person singular possessor singular plural nominative tukkasi tukkasi accusative nom. tukkasi tukkasi gen. tukkasi genitive tukkasi tukkiesi tukkaisirare partitive tukkaasi tukkiasi inessive tukassasi tukissasi elative tukastasi tukistasi illative tukkaasi tukkiisi adessive tukallasi tukillasi ablative tukaltasi tukiltasi allative tukallesi tukillesi essive tukkanasi tukkinasi translative tukaksesi tukiksesi abessive tukattasi tukittasi instructive — — comitative — tukkinesi first-person plural possessor singular plural nominative tukkamme tukkamme accusative nom. tukkamme tukkamme gen. tukkamme genitive tukkamme tukkiemme tukkaimmerare partitive tukkaamme tukkiamme inessive tukassamme tukissamme elative tukastamme tukistamme illative tukkaamme tukkiimme adessive tukallamme tukillamme ablative tukaltamme tukiltamme allative tukallemme tukillemme essive tukkanamme tukkinamme translative tukaksemme tukiksemme abessive tukattamme tukittamme instructive — — comitative — tukkinemme second-person plural possessor singular plural nominative tukkanne tukkanne accusative nom. tukkanne tukkanne gen. tukkanne genitive tukkanne tukkienne tukkainnerare partitive tukkaanne tukkianne inessive tukassanne tukissanne elative tukastanne tukistanne illative tukkaanne tukkiinne adessive tukallanne tukillanne ablative tukaltanne tukiltanne allative tukallenne tukillenne essive tukkananne tukkinanne translative tukaksenne tukiksenne abessive tukattanne tukittanne instructive — — comitative — tukkinenne third-person possessor singular plural nominative tukkansa tukkansa accusative nom. tukkansa tukkansa gen. tukkansa genitive tukkansa tukkiensa tukkainsarare partitive tukkaansa tukkiaan tukkiansa inessive tukassaan tukassansa tukissaan tukissansa elative tukastaan tukastansa tukistaan tukistansa illative tukkaansa tukkiinsa adessive tukallaan tukallansa tukillaan tukillansa ablative tukaltaan tukaltansa tukiltaan tukiltansa allative tukalleen tukallensa tukilleen tukillensa essive tukkanaan tukkanansa tukkinaan tukkinansa translative tukakseen tukaksensa tukikseen tukiksensa abessive tukattaan tukattansa tukittaan tukittansa instructive — — comitative — tukkineen tukkinensa

Derived terms

• tukistaa
• -tukkainen

 

compounds

• harjastukka
• harjastukkainen
• irokeesitukka
• irtotukka
• jenkkitukka
• kiharatukka
• kiharatukkainen
• kähärätukkainen
• liinatukka
• liinatukkainen
• lyhyttukkainen
• moppitukka
• mustatukkainen
• nahkatukka
• niskatukka
• ohuttukkainen
• otsatukka
• pellavatukka
• pitkätukka
• pitkätukkainen
• poikatukka
• polkkatukka
• pottatukka
• punatukka
• punatukkainen
• punertavatukkainen
• pystytukka
• pörrötukka
• rastatukka
• ruskeatukkainen
• siilitukka
• suoratukkainen
• syntymätukka
• takatukka
• takkutukka
• tekotukka
• tukankasvu
• tukankuivaaja
• tukankuivain
• tukanleikkaus
• tukanleikkuu
• tukanlähtö
• tukanpesuaine
• tukanraja
• tukkakoskelo
• tukkalaite
• tukkamuoti
• tukkanauha
• tukkanuotta
• tukkanuottasilla
• tukkanuottasille
• tukkapinni
• tukkapölly
• tukkasotka
• tummatukka
• tummatukkainen
• tuuheatukkainen
• vaaleatukkainen
• valkotukkainen

 

See also

• hius

Further reading

• “tukka”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• kakut, katku, kukat, kutka, takku

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *tukka. Cognates include Finnish tukka and Estonian tukk.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtukːɑ/, [ˈtukː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtukːɑ/, [ˈtukːɑ]
• Rhymes: -ukː, -ukːɑ
• Hyphenation: tuk‧ka

Noun

tukka

1. hair on the head

Declension

Declension of tukka (type 3/koira, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	tukka	tukat
genitive	tukan	tukkiin
partitive	tukkaa	tukkia
illative	tukkaa	tukkii
inessive	tukas	tukis
elative	tukast	tukist
allative	tukalle	tukille
adessive	tukal	tukil
ablative	tukalt	tukilt
translative	tukaks	tukiks
essive	tukkanna, tukkaan	tukkinna, tukkiin
exessive1)	tukkant	tukkint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• hiukset

See also

• karva (“body hair”)

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 606

Karelian

Etymology

From Proto-Finnic *tukka, possibly from Proto-Uralic *čukka.

Noun

tukka (genitive tukan, partitive tukkua)

1. a hair

Norwegian Nynorsk

Verb

tukka (present tense tukkar, past tense tukka, past participle tukka, passive infinitive tukkast, present participle tukkande, imperative tukka/tukk)

1. to move

Synonyms

• flytta

References

• “tukka” in The Nynorsk Dictionary.