usko

See also: Usko and uško

Finnish

(index u)

Noun

usko

1. faith
2. (in inessive) religious

   Oletko uskossa?

   Are you religious?

Declension

Inflection of usko (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		usko	uskot
genitive		uskon	uskojen
partitive		uskoa	uskoja
illative		uskoon	uskoihin
		singular	plural
nominative		usko	uskot
accusative	nom.	usko	uskot
	gen.	uskon
genitive		uskon	uskojen
partitive		uskoa	uskoja
inessive		uskossa	uskoissa
elative		uskosta	uskoista
illative		uskoon	uskoihin
adessive		uskolla	uskoilla
ablative		uskolta	uskoilta
allative		uskolle	uskoille
essive		uskona	uskoina
translative		uskoksi	uskoiksi
instructive		—	uskoin
abessive		uskotta	uskoitta
comitative		—	uskoineen

Related terms

• uskoa
• uskollinen
• uskonto
• uskoton
• uskovainen

Verb

usko

1. Indicative present connegative form of uskoa.
2. Second-person singular imperative present form of uskoa.
3. Second-person singular imperative present connegative form of uskoa.