vaimo

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *vaimo, from Proto-Uralic *wajŋe. Cognates include Estonian vaim (“spirit”). The semantic development to 'wife' is also shared by Karelian vaimo.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑi̯mo/, [ˈʋɑi̯mo̞]

• Audio

  (file)

• Rhymes: -ɑimo
• Syllabification: vai‧mo

Noun

vaimo

1. wife
2. (archaic) woman, especially an elderly one

Declension

Inflection of vaimo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		vaimo	vaimot
genitive		vaimon	vaimojen
partitive		vaimoa	vaimoja
illative		vaimoon	vaimoihin
		singular	plural
nominative		vaimo	vaimot
accusative	nom.	vaimo	vaimot
	gen.	vaimon
genitive		vaimon	vaimojen
partitive		vaimoa	vaimoja
inessive		vaimossa	vaimoissa
elative		vaimosta	vaimoista
illative		vaimoon	vaimoihin
adessive		vaimolla	vaimoilla
ablative		vaimolta	vaimoilta
allative		vaimolle	vaimoille
essive		vaimona	vaimoina
translative		vaimoksi	vaimoiksi
instructive		—	vaimoin
abessive		vaimotta	vaimoitta
comitative		—	vaimoineen

Possessive forms of vaimo (type valo)
possessor	singular	plural
1st person	vaimoni	vaimomme
2nd person	vaimosi	vaimonne
3rd person	vaimonsa

Synonyms

• aviovaimo

Derived terms

compounds

• aviovaimo
• avovaimo
• jalkavaimo
• mallivaimo

• sivuvaimo
• vaimoihminen
• vaimoväki

Anagrams

• voima