vennua

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *vënudak. Cognates include Finnish venyä and Estonian venida.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋenuɑ/, [ˈʋe̞nːo̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋenuɑ/, [ˈʋe̞nˑuɑ]
• Rhymes: -enoː, -enuɑ
• Hyphenation: ven‧nu‧a

Verb

vennua

1. (intransitive) to stretch
   • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 43:

     Pitkin patsait vennuu rautalanka hoikka.

     A thin wire stretches along the pylons.

Conjugation

Conjugation of vennua (type 1/ampua, no gradation, gemination)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	venun	en venu	1st singular	oon venunt, oon venunut	en oo venunt, en oo venunut
2nd singular	venut	et venu	2nd singular	oot venunt, oot venunut	et oo venunt, et oo venunut
3rd singular	vennuu	ei venu	3rd singular	ono venunt, ono venunut	ei oo venunt, ei oo venunut
1st plural	venumma	emmä venu	1st plural	oomma venuneet	emmä oo venuneet
2nd plural	venutta	että venu	2nd plural	ootta venuneet	että oo venuneet
3rd plural	vennuut1), venuvat2), venutaa	evät venu, ei venuta	3rd plural	ovat venuneet	evät oo venuneet, ei oo venuttu
impersonal	venutaa	ei venuta	impersonal	ono venuttu	ei oo venuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	venuin	en venunt, en venunut	1st singular	olin venunt, olin venunut	en olt venunt, en olt venunut
2nd singular	venuit	et venunt, et venunut	2nd singular	olit venunt, olit venunut	et olt venunt, et olt venunut
3rd singular	venui	ei venunt, ei venunut	3rd singular	oli venunt, oli venunut	ei olt venunt, ei olt venunut
1st plural	venuimma	emmä venuneet	1st plural	olimma venuneet	emmä olleet venuneet
2nd plural	venuitta	että venuneet	2nd plural	olitta venuneet	että olleet venuneet
3rd plural	vennuit1), venuivat2), venuttii	evät venuneet, ei venuttu	3rd plural	olivat venuneet	evät olleet venuneet, ei olt venuttu
impersonal	venuttii	ei venuttu	impersonal	oli venuttu	ei olt venuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	venuisin	en venuis	1st singular	olisin venunt, olisin venunut	en olis venunt, en olis venunut
2nd singular	venuisit, vennuist1)	et venuis	2nd singular	olisit venunt, olisit venunut	et olis venunt, et olis venunut
3rd singular	venuis	ei venuis	3rd singular	olis venunt, olis venunut	ei olis venunt, ei olis venunut
1st plural	venuisimma	emmä venuis	1st plural	olisimma venuneet	emmä olis venuneet
2nd plural	venuisitta	että venuis	2nd plural	olisitta venuneet	että olis venuneet
3rd plural	venuisiit1), venuisivat2), venuttais	evät venuis, ei venuttais	3rd plural	olisivat venuneet	evät olis venuneet, ei olis venuttu
impersonal	venuttais	ei venuttais	impersonal	olis venuttu	ei olis venuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	venu	elä venu	2nd singular	oo venunt, oo venunut	elä oo venunt, elä oo venunut
3rd singular	venukoo	elköö venuko	3rd singular	olkoo venunt, olkoo venunut	elköö olko venunt, elköö olko venunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	venukaa	elkää venuko	2nd plural	olkaa venuneet	elkää olko venuneet
3rd plural	venukoot	elkööt venuko, elköö venuttako	3rd plural	olkoot venuneet	elkööt olko venuneet, elköö olko venuttu
impersonal	venuttakkoo	elköö venuttako	impersonal	olkoo venuttu	elköö olko venuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	venunen	en venune
2nd singular	venunet	et venune
3rd singular	venunoo	ei venune
1st plural	venunemma	emmä venune
2nd plural	venunetta	että venune
3rd plural	venunoot	evät venune, ei venuttane
impersonal	venuttannoo	ei venuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		vennua	present	venuva	venuttava
2nd	inessive	venujees	past	venunt, venunut	venuttu
	instructive	vennuen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (venukaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	venumaa
	inessive	venumaas
	elative	venumast
	abessive	venumata
4th	nominative	venumiin
	partitive	venumista, venumist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 653