vilahtaa

Finnish

Verb

vilahtaa

1. to zip (to move in haste)

   Auto vain vilahti ohi.

   The car just zipped by.

Conjugation

Inflection of vilahtaa (Kotus type 53*F/muistaa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilahdan	en vilahda	1st sing.	olen vilahtanut	en ole vilahtanut
2nd sing.		vilahdat	et vilahda	2nd sing.	olet vilahtanut	et ole vilahtanut
3rd sing.		vilahtaa	ei vilahda	3rd sing.	on vilahtanut	ei ole vilahtanut
1st plur.		vilahdamme	emme vilahda	1st plur.	olemme vilahtaneet	emme ole vilahtaneet
2nd plur.		vilahdatte	ette vilahda	2nd plur.	olette vilahtaneet	ette ole vilahtaneet
3rd plur.		vilahtavat	eivät vilahda	3rd plur.	ovat vilahtaneet	eivät ole vilahtaneet
passive		vilahdetaan	ei vilahdeta	passive	on vilahdettu	ei ole vilahdettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilahdin	en vilahtanut	1st sing.	olin vilahtanut	en ollut vilahtanut
2nd sing.		vilahdit	et vilahtanut	2nd sing.	olit vilahtanut	et ollut vilahtanut
3rd sing.		vilahti	ei vilahtanut	3rd sing.	oli vilahtanut	ei ollut vilahtanut
1st plur.		vilahdimme	emme vilahtaneet	1st plur.	olimme vilahtaneet	emme olleet vilahtaneet
2nd plur.		vilahditte	ette vilahtaneet	2nd plur.	olitte vilahtaneet	ette olleet vilahtaneet
3rd plur.		vilahtivat	eivät vilahtaneet	3rd plur.	olivat vilahtaneet	eivät olleet vilahtaneet
passive		vilahdettiin	ei vilahdettu	passive	oli vilahdettu	ei ollut vilahdettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilahtaisin	en vilahtaisi	1st sing.	olisin vilahtanut	en olisi vilahtanut
2nd sing.		vilahtaisit	et vilahtaisi	2nd sing.	olisit vilahtanut	et olisi vilahtanut
3rd sing.		vilahtaisi	ei vilahtaisi	3rd sing.	olisi vilahtanut	ei olisi vilahtanut
1st plur.		vilahtaisimme	emme vilahtaisi	1st plur.	olisimme vilahtaneet	emme olisi vilahtaneet
2nd plur.		vilahtaisitte	ette vilahtaisi	2nd plur.	olisitte vilahtaneet	ette olisi vilahtaneet
3rd plur.		vilahtaisivat	eivät vilahtaisi	3rd plur.	olisivat vilahtaneet	eivät olisi vilahtaneet
passive		vilahdettaisiin	ei vilahdettaisi	passive	olisi vilahdettu	ei olisi vilahdettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vilahda	älä vilahda	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vilahtakoon	älköön vilahtako	3rd sing.	olkoon vilahtanut	älköön olko vilahtanut
1st plur.		vilahtakaamme	älkäämme vilahtako	1st plur.	—	—
2nd plur.		vilahtakaa	älkää vilahtako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vilahtakoot	älkööt vilahtako	3rd plur.	olkoot vilahtaneet	älkööt olko vilahtaneet
passive		vilahdettakoon	älköön vilahdettako	passive	olkoon vilahdettu	älköön olko vilahdettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilahtanen	en vilahtane	1st sing.	lienen vilahtanut	en liene vilahtanut
2nd sing.		vilahtanet	et vilahtane	2nd sing.	lienet vilahtanut	et liene vilahtanut
3rd sing.		vilahtanee	ei vilahtane	3rd sing.	lienee vilahtanut	ei liene vilahtanut
1st plur.		vilahtanemme	emme vilahtane	1st plur.	lienemme vilahtaneet	emme liene vilahtaneet
2nd plur.		vilahtanette	ette vilahtane	2nd plur.	lienette vilahtaneet	ette liene vilahtaneet
3rd plur.		vilahtanevat	eivät vilahtane	3rd plur.	lienevät vilahtaneet	eivät liene vilahtaneet
passive		vilahdettaneen	ei vilahdettane	passive	lienee vilahdettu	ei liene vilahdettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vilahtaa		present	vilahtava	vilahdettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilahtaakseni vilahtaaksemme 2nd vilahtaaksesi vilahtaaksenne 3rd vilahtaakseen vilahtaaksensa		past	vilahtanut	vilahdettu
2nd	inessive2	vilahtaessa	vilahdettaessa	agent3	vilahtama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilahtaessani vilahtaessamme 2nd vilahtaessasi vilahtaessanne 3rd vilahtaessaan vilahtaessansa		negative	vilahtamaton
	instructive	vilahtaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form vilahtaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	vilahtamassa	—
	elative	vilahtamasta	—
	illative	vilahtamaan	—
	adessive	vilahtamalla	—
	abessive	vilahtamatta	—
	instructive	vilahtaman	vilahdettaman
4th4	verbal noun	vilahtaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilahtamaisillani vilahtamaisillamme 2nd vilahtamaisillasi vilahtamaisillanne 3rd vilahtamaisillaan vilahtamaisillansa

Derived terms

• vilahdella (frequentative form)
• vilahdus
• vilaus
• vilautella
• vilauttaa

Related terms

• vilkahtaa

Anagrams

• haalivat, livahtaa