yksittäinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

(index yk)

Etymology[edit]

yksittäin (one by one) +‎ -inen. See yksi (one) for more.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈyksitːæi̯nen/, [ˈyks̠it̪ˌt̪æi̯ne̞n]
  • Hyphenation: yk‧sit‧täi‧nen

Adjective[edit]

yksittäinen (not comparable)

  1. sporadic
    Maanantaina yksittäisiä sadekuuroja voidaan saada lähinnä Pohjois-Pohjanmaalla.
    On Monday, sporadic showers may appear mainly in Northern Ostrobothnia.
  2. single
    Yksittäinen aktivoitu kinaasi voi fosforyloida satoja kohdeproteiineja.
    A single activated kinase can phosphorylate hundreds of target molecules.
  3. isolated
  4. separate

Declension[edit]

Inflection of yksittäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yksittäinen yksittäiset
genitive yksittäisen yksittäisten
yksittäisien
partitive yksittäistä yksittäisiä
illative yksittäiseen yksittäisiin
singular plural
nominative yksittäinen yksittäiset
accusative nom. yksittäinen yksittäiset
gen. yksittäisen
genitive yksittäisen yksittäisten
yksittäisien
partitive yksittäistä yksittäisiä
inessive yksittäisessä yksittäisissä
elative yksittäisestä yksittäisistä
illative yksittäiseen yksittäisiin
adessive yksittäisellä yksittäisillä
ablative yksittäiseltä yksittäisiltä
allative yksittäiselle yksittäisille
essive yksittäisenä yksittäisinä
translative yksittäiseksi yksittäisiksi
instructive yksittäisin
abessive yksittäisettä yksittäisittä
comitative yksittäisine
Possessive forms of yksittäinen (type nainen)
possessor singular plural
1st person yksittäiseni yksittäisemme
2nd person yksittäisesi yksittäisenne
3rd person yksittäisensä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.