dissata

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

English diss +‎ -ata

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈdisːɑtɑˣ/, [ˈdis̠ːɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -isːɑtɑ
  • Syllabification(key): dis‧sa‧ta

Verb

[edit]

dissata (slang)

  1. to diss
  2. to dislike

Conjugation

[edit]
Inflection of dissata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. dissaan en dissaa 1st sing. olen dissannut en ole dissannut
2nd sing. dissaat et dissaa 2nd sing. olet dissannut et ole dissannut
3rd sing. dissaa ei dissaa 3rd sing. on dissannut ei ole dissannut
1st plur. dissaamme emme dissaa 1st plur. olemme dissanneet emme ole dissanneet
2nd plur. dissaatte ette dissaa 2nd plur. olette dissanneet ette ole dissanneet
3rd plur. dissaavat eivät dissaa 3rd plur. ovat dissanneet eivät ole dissanneet
passive dissataan ei dissata passive on dissattu ei ole dissattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. dissasin en dissannut 1st sing. olin dissannut en ollut dissannut
2nd sing. dissasit et dissannut 2nd sing. olit dissannut et ollut dissannut
3rd sing. dissasi ei dissannut 3rd sing. oli dissannut ei ollut dissannut
1st plur. dissasimme emme dissanneet 1st plur. olimme dissanneet emme olleet dissanneet
2nd plur. dissasitte ette dissanneet 2nd plur. olitte dissanneet ette olleet dissanneet
3rd plur. dissasivat eivät dissanneet 3rd plur. olivat dissanneet eivät olleet dissanneet
passive dissattiin ei dissattu passive oli dissattu ei ollut dissattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. dissaisin en dissaisi 1st sing. olisin dissannut en olisi dissannut
2nd sing. dissaisit et dissaisi 2nd sing. olisit dissannut et olisi dissannut
3rd sing. dissaisi ei dissaisi 3rd sing. olisi dissannut ei olisi dissannut
1st plur. dissaisimme emme dissaisi 1st plur. olisimme dissanneet emme olisi dissanneet
2nd plur. dissaisitte ette dissaisi 2nd plur. olisitte dissanneet ette olisi dissanneet
3rd plur. dissaisivat eivät dissaisi 3rd plur. olisivat dissanneet eivät olisi dissanneet
passive dissattaisiin ei dissattaisi passive olisi dissattu ei olisi dissattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. dissaa älä dissaa 2nd sing.
3rd sing. dissatkoon älköön dissatko 3rd sing. olkoon dissannut älköön olko dissannut
1st plur. dissatkaamme älkäämme dissatko 1st plur.
2nd plur. dissatkaa älkää dissatko 2nd plur.
3rd plur. dissatkoot älkööt dissatko 3rd plur. olkoot dissanneet älkööt olko dissanneet
passive dissattakoon älköön dissattako passive olkoon dissattu älköön olko dissattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. dissannen en dissanne 1st sing. lienen dissannut en liene dissannut
2nd sing. dissannet et dissanne 2nd sing. lienet dissannut et liene dissannut
3rd sing. dissannee ei dissanne 3rd sing. lienee dissannut ei liene dissannut
1st plur. dissannemme emme dissanne 1st plur. lienemme dissanneet emme liene dissanneet
2nd plur. dissannette ette dissanne 2nd plur. lienette dissanneet ette liene dissanneet
3rd plur. dissannevat eivät dissanne 3rd plur. lienevät dissanneet eivät liene dissanneet
passive dissattaneen ei dissattane passive lienee dissattu ei liene dissattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st dissata present dissaava dissattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st dissatakseni dissataksemme
2nd dissataksesi dissataksenne
3rd dissatakseen
dissataksensa
past dissannut dissattu
2nd inessive2 dissatessa dissattaessa agent4 dissaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st dissatessani dissatessamme
2nd dissatessasi dissatessanne
3rd dissatessaan
dissatessansa
negative dissaamaton
instructive dissaten 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd inessive dissaamassa
elative dissaamasta
illative dissaamaan
adessive dissaamalla
abessive dissaamatta
instructive dissaaman dissattaman
4th3 verbal noun dissaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st dissaamaisillani dissaamaisillamme
2nd dissaamaisillasi dissaamaisillanne
3rd dissaamaisillaan
dissaamaisillansa

Synonyms

[edit]

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]