moittia

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *moittidak. Cognates include Ingrian moittia, Karelian moittie and Veps moittida.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmoi̯tːiɑˣ/, [ˈmo̞i̯t̪ːiɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oitːiɑ
• Syllabification^(key): moit‧ti‧a

Verb

moittia (transitive, usually atelic) (for/about = elative (of the verbal noun))

1. to criticize, to rebuke, to reproach
2. to scold, to lash (criticize angrily or abusively)
3. to reprove (to convey one’s disapproval, especially in a gentle, sweet, kind tone)
4. (law) to dispute

   moittia testamenttia ― to dispute a will

Conjugation

Inflection of moittia (Kotus type 61*C/sallia, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		moitin	en moiti	1st sing.	olen moittinut	en ole moittinut
2nd sing.		moitit	et moiti	2nd sing.	olet moittinut	et ole moittinut
3rd sing.		moittii	ei moiti	3rd sing.	on moittinut	ei ole moittinut
1st plur.		moitimme	emme moiti	1st plur.	olemme moittineet	emme ole moittineet
2nd plur.		moititte	ette moiti	2nd plur.	olette moittineet	ette ole moittineet
3rd plur.		moittivat	eivät moiti	3rd plur.	ovat moittineet	eivät ole moittineet
passive		moititaan	ei moitita	passive	on moitittu	ei ole moitittu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		moitin	en moittinut	1st sing.	olin moittinut	en ollut moittinut
2nd sing.		moitit	et moittinut	2nd sing.	olit moittinut	et ollut moittinut
3rd sing.		moitti	ei moittinut	3rd sing.	oli moittinut	ei ollut moittinut
1st plur.		moitimme	emme moittineet	1st plur.	olimme moittineet	emme olleet moittineet
2nd plur.		moititte	ette moittineet	2nd plur.	olitte moittineet	ette olleet moittineet
3rd plur.		moittivat	eivät moittineet	3rd plur.	olivat moittineet	eivät olleet moittineet
passive		moitittiin	ei moitittu	passive	oli moitittu	ei ollut moitittu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		moittisin	en moittisi	1st sing.	olisin moittinut	en olisi moittinut
2nd sing.		moittisit	et moittisi	2nd sing.	olisit moittinut	et olisi moittinut
3rd sing.		moittisi	ei moittisi	3rd sing.	olisi moittinut	ei olisi moittinut
1st plur.		moittisimme	emme moittisi	1st plur.	olisimme moittineet	emme olisi moittineet
2nd plur.		moittisitte	ette moittisi	2nd plur.	olisitte moittineet	ette olisi moittineet
3rd plur.		moittisivat	eivät moittisi	3rd plur.	olisivat moittineet	eivät olisi moittineet
passive		moitittaisiin	ei moitittaisi	passive	olisi moitittu	ei olisi moitittu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		moiti	älä moiti	2nd sing.	ole moittinut	älä ole moittinut
3rd sing.		moittikoon	älköön moittiko	3rd sing.	olkoon moittinut	älköön olko moittinut
1st plur.		moittikaamme	älkäämme moittiko	1st plur.	olkaamme moittineet	älkäämme olko moittineet
2nd plur.		moittikaa	älkää moittiko	2nd plur.	olkaa moittineet	älkää olko moittineet
3rd plur.		moittikoot	älkööt moittiko	3rd plur.	olkoot moittineet	älkööt olko moittineet
passive		moitittakoon	älköön moitittako	passive	olkoon moitittu	älköön olko moitittu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		moittinen	en moittine	1st sing.	lienen moittinut	en liene moittinut
2nd sing.		moittinet	et moittine	2nd sing.	lienet moittinut	et liene moittinut
3rd sing.		moittinee	ei moittine	3rd sing.	lienee moittinut	ei liene moittinut
1st plur.		moittinemme	emme moittine	1st plur.	lienemme moittineet	emme liene moittineet
2nd plur.		moittinette	ette moittine	2nd plur.	lienette moittineet	ette liene moittineet
3rd plur.		moittinevat	eivät moittine	3rd plur.	lienevät moittineet	eivät liene moittineet
passive		moitittaneen	ei moitittane	passive	lienee moitittu	ei liene moitittu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		moittia		present	moittiva	moitittava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st moittiakseni moittiaksemme 2nd moittiaksesi moittiaksenne 3rd moittiakseen moittiaksensa		past	moittinut	moitittu
2nd	inessive2	moittiessa	moitittaessa	agent3	moittima
		Possessive forms Person sing. plur. 1st moittiessani moittiessamme 2nd moittiessasi moittiessanne 3rd moittiessaan moittiessansa		negative	moittimaton
	instructive	moittien	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix or the third infinitives. 4) Identical in form to the -minen verbal nouns, but used differently (more details).
3rd	inessive	moittimassa	—
	elative	moittimasta	—
	illative	moittimaan	—
	adessive	moittimalla	—
	abessive	moittimatta	—
	instructive	moittiman	moitittaman
4th4	nominative	moittiminen
	partitive	moittimista
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st moittimaisillani moittimaisillamme 2nd moittimaisillasi moittimaisillanne 3rd moittimaisillaan moittimaisillansa

Synonyms

• (to criticize): arvostella
• (to scold): haukkua
• (to reprove): torua

Related terms

• moite

Anagrams

• toimita