esteellinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index es)

Etymology[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: es‧teel‧li‧nen
  • IPA(key): [ˈesteːlːinen]

Adjective[edit]

esteellinen  (comparative esteellisempi, superlative esteellisin)

  1. (law, of a judge) Challengeable, disqualified, contestable.
    Tuomari oli esteellinen ratkaisemaan juttua, koska vastaaja oli hänen siskonsa.
    The judge was disqualified to sit the case, because the defendant was his/her sister.

Declension[edit]

Inflection of esteellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative esteellinen esteelliset
genitive esteellisen esteellisten
esteellisien
partitive esteellistä esteellisiä
illative esteelliseen esteellisiin
singular plural
nominative esteellinen esteelliset
accusative nom.? esteellinen esteelliset
gen. esteellisen
genitive esteellisen esteellisten
esteellisien
partitive esteellistä esteellisiä
inessive esteellisessä esteellisissä
elative esteellisestä esteellisistä
illative esteelliseen esteellisiin
adessive esteellisellä esteellisillä
ablative esteelliseltä esteellisiltä
allative esteelliselleˣ esteellisilleˣ
essive esteellisenä esteellisinä
translative esteelliseksi esteellisiksi
instructive esteellisin
abessive esteellisettä esteellisittä
comitative esteellisine

Synonyms[edit]

  • (challengeable, disqualified): jäävi

Derived terms[edit]