jumala

See also: Jumala

Estonian

Adverb

jumala

1. (colloquial, slang) very, really

Noun

jumala

1. Genitive singular form of jumal.

---

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *jumala.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈjumɑlɑ/, [ˈjumɑlɑ]
• Rhymes: -umɑlɑ
• Hyphenation: ju‧ma‧la

Noun

jumala

1. A god.
2. A deity (god).

Declension

Inflection of jumala (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		jumala	jumalat
genitive		jumalan	jumalien
partitive		jumalaa	jumalia
illative		jumalaan	jumaliin
		singular	plural
nominative		jumala	jumalat
accusative	nom.	jumala	jumalat
	gen.	jumalan
genitive		jumalan	jumalien jumalainrare
partitive		jumalaa	jumalia
inessive		jumalassa	jumalissa
elative		jumalasta	jumalista
illative		jumalaan	jumaliin
adessive		jumalalla	jumalilla
ablative		jumalalta	jumalilta
allative		jumalalle	jumalille
essive		jumalana	jumalina
translative		jumalaksi	jumaliksi
instructive		—	jumalin
abessive		jumalatta	jumalitta
comitative		—	jumalineen

Note also the literary genitive plural form jumalten.

Derived terms

• julkijumalinen
• jumalainen
• jumalallinen
  • jumalallisuus
• jumalatar
• jumalaton
• jumalinen
• jumalolento
• jumaluus

Compounds

compounds

• auringonjumala
• epäjumala
• jumalaapelkäävä
• jumalakuva
• jumalanilma
• jumalankieltäjä
• jumalankuva
• jumalanluoma
• jumalanpalvelus
• jumalanpelko
• jumalanpilkka

• jumalansana
• jumalanvilja
• jumalanäiti
• jumalasuhde
• merenjumala
• puolijumala
• puujumala
• rakkaudenjumala
• viininjumala
• ylijumala

Related terms

• juma

Anagrams

• almuja, julmaa

---

Karelian

Noun

jumala

1. god

---

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *jumala.

Noun

jumala (genitive jumalaa, partitive [please provide])

1. god

Inflection

This noun needs an inflection-table template.

References

• "jumala" in Vadja keele sõnaraamat