kaartaa

Finnish

Etymology

From , equivalent to kaari +‎ -taa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑːrtɑːˣ/, [ˈkɑ̝ːrt̪ɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ɑːrtɑː
• Syllabification^(key): kaar‧taa

Verb

kaartaa

1. (intransitive, of a road, river etc.) To curve, bend, turn.
2. (transitive) To circle, go around (partitive + ympäri); to encircle, surround (genitive + ympäri).

   ~ + genitive + kaukaa = to give a wide berth to, keep one's distance from.

3. (transitive) To arch.
4. (intransitive, of a bird) To wheel, sweep, soar.

Conjugation

Inflection of kaartaa (Kotus type 57*K/saartaa, rt-rr gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaarran	en kaarra	1st sing.	olen kaartanut	en ole kaartanut
2nd sing.		kaarrat	et kaarra	2nd sing.	olet kaartanut	et ole kaartanut
3rd sing.		kaartaa	ei kaarra	3rd sing.	on kaartanut	ei ole kaartanut
1st plur.		kaarramme	emme kaarra	1st plur.	olemme kaartaneet	emme ole kaartaneet
2nd plur.		kaarratte	ette kaarra	2nd plur.	olette kaartaneet	ette ole kaartaneet
3rd plur.		kaartavat	eivät kaarra	3rd plur.	ovat kaartaneet	eivät ole kaartaneet
passive		kaarretaan	ei kaarreta	passive	on kaarrettu	ei ole kaarrettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaarsin kaarroin	en kaartanut	1st sing.	olin kaartanut	en ollut kaartanut
2nd sing.		kaarsit kaarroit	et kaartanut	2nd sing.	olit kaartanut	et ollut kaartanut
3rd sing.		kaarsi kaartoi	ei kaartanut	3rd sing.	oli kaartanut	ei ollut kaartanut
1st plur.		kaarsimme kaarroimme	emme kaartaneet	1st plur.	olimme kaartaneet	emme olleet kaartaneet
2nd plur.		kaarsitte kaarroitte	ette kaartaneet	2nd plur.	olitte kaartaneet	ette olleet kaartaneet
3rd plur.		kaarsivat kaartoivat	eivät kaartaneet	3rd plur.	olivat kaartaneet	eivät olleet kaartaneet
passive		kaarrettiin	ei kaarrettu	passive	oli kaarrettu	ei ollut kaarrettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaartaisin	en kaartaisi	1st sing.	olisin kaartanut	en olisi kaartanut
2nd sing.		kaartaisit	et kaartaisi	2nd sing.	olisit kaartanut	et olisi kaartanut
3rd sing.		kaartaisi	ei kaartaisi	3rd sing.	olisi kaartanut	ei olisi kaartanut
1st plur.		kaartaisimme	emme kaartaisi	1st plur.	olisimme kaartaneet	emme olisi kaartaneet
2nd plur.		kaartaisitte	ette kaartaisi	2nd plur.	olisitte kaartaneet	ette olisi kaartaneet
3rd plur.		kaartaisivat	eivät kaartaisi	3rd plur.	olisivat kaartaneet	eivät olisi kaartaneet
passive		kaarrettaisiin	ei kaarrettaisi	passive	olisi kaarrettu	ei olisi kaarrettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kaarra	älä kaarra	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kaartakoon	älköön kaartako	3rd sing.	olkoon kaartanut	älköön olko kaartanut
1st plur.		kaartakaamme	älkäämme kaartako	1st plur.	—	—
2nd plur.		kaartakaa	älkää kaartako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kaartakoot	älkööt kaartako	3rd plur.	olkoot kaartaneet	älkööt olko kaartaneet
passive		kaarrettakoon	älköön kaarrettako	passive	olkoon kaarrettu	älköön olko kaarrettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaartanen	en kaartane	1st sing.	lienen kaartanut	en liene kaartanut
2nd sing.		kaartanet	et kaartane	2nd sing.	lienet kaartanut	et liene kaartanut
3rd sing.		kaartanee	ei kaartane	3rd sing.	lienee kaartanut	ei liene kaartanut
1st plur.		kaartanemme	emme kaartane	1st plur.	lienemme kaartaneet	emme liene kaartaneet
2nd plur.		kaartanette	ette kaartane	2nd plur.	lienette kaartaneet	ette liene kaartaneet
3rd plur.		kaartanevat	eivät kaartane	3rd plur.	lienevät kaartaneet	eivät liene kaartaneet
passive		kaarrettaneen	ei kaarrettane	passive	lienee kaarrettu	ei liene kaarrettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kaartaa		present	kaartava	kaarrettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kaartaakseni kaartaaksemme 2nd kaartaaksesi kaartaaksenne 3rd kaartaakseen kaartaaksensa		past	kaartanut	kaarrettu
2nd	inessive2	kaartaessa	kaarrettaessa	agent3	kaartama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kaartaessani kaartaessamme 2nd kaartaessasi kaartaessanne 3rd kaartaessaan kaartaessansa		negative	kaartamaton
	instructive	kaartaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form kaartaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	kaartamassa	—
	elative	kaartamasta	—
	illative	kaartamaan	—
	adessive	kaartamalla	—
	abessive	kaartamatta	—
	instructive	kaartaman	kaarrettaman
4th4	verbal noun	kaartaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kaartamaisillani kaartamaisillamme 2nd kaartamaisillasi kaartamaisillanne 3rd kaartamaisillaan kaartamaisillansa

Derived terms

• nouns: kaarre
• verbs: frequentative kaarrella, passive kaartua

Anagrams

• raakaat, raakata