kantaja

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ka)

Etymology[edit]

From the verb kantaa +‎ -ja.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: kan‧ta‧ja
  • IPA(key): [ˈkɑntɑjɑ]

Noun[edit]

kantaja

  1. A bearer, carrier (person who bears or carries something, in general).
  2. A bellhop, porter, skycap.
  3. (law) A plaintiff, complainant, claimant.
  4. A short form of postinkantaja (postman, mailman, letter carrier)
  5. A bearer, short form of arkunkantaja (pallbearer).
  6. (historical) A short form of veronkantaja (tax collector).
  7. (mathematics) A support.

Declension[edit]

Inflection of kantaja (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kantaja kantajat
genitive kantajan kantajien
partitive kantajaa kantajia
illative kantajaan kantajiin
singular plural
nominative kantaja kantajat
accusative nom.? kantaja kantajat
gen. kantajan
genitive kantajan kantajien
kantajainrare
partitive kantajaa kantajia
inessive kantajassa kantajissa
elative kantajasta kantajista
illative kantajaan kantajiin
adessive kantajalla kantajilla
ablative kantajalta kantajilta
allative kantajalleˣ kantajilleˣ
essive kantajana kantajina
translative kantajaksi kantajiksi
instructive kantajin
abessive kantajatta kantajitta
comitative kantajineen

Antonyms[edit]

Anagrams[edit]