kirkko

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Borrowed from Old Swedish kirkia, kirkio, from Proto-West Germanic *kirikā.

Noun[edit]

kirkko

  1. church
  2. cathedral (large church building)

Declension[edit]

Inflection of kirkko (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative kirkko kirkot
genitive kirkon kirkkojen
partitive kirkkoa kirkkoja
illative kirkkoon kirkkoihin
singular plural
nominative kirkko kirkot
accusative nom. kirkko kirkot
gen. kirkon
genitive kirkon kirkkojen
partitive kirkkoa kirkkoja
inessive kirkossa kirkoissa
elative kirkosta kirkoista
illative kirkkoon kirkkoihin
adessive kirkolla kirkoilla
ablative kirkolta kirkoilta
allative kirkolle kirkoille
essive kirkkona kirkkoina
translative kirkoksi kirkoiksi
instructive kirkoin
abessive kirkotta kirkoitta
comitative kirkkoineen
Possessive forms of kirkko (type valo)
possessor singular plural
1st person kirkkoni kirkkomme
2nd person kirkkosi kirkkonne
3rd person kirkkonsa

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]


Ingrian[edit]

Kirkko.

Etymology[edit]

From Old Swedish kirkia, from Old Norse kirkja. Cognates include Finnish kirkko and Karelian kirikkö.

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

kirkko (genitive kirkon, partitive kirkkoa)

  1. church

Declension[edit]

Inflection of kirkko
singular plural
nominative kirkko kirkot
genitive kirkon kirkoloin
partitive kirkkoa kirkoloja
illative kirkkoo kirkoloihe
inessive kirkooz kirkoloiz
elative kirkost kirkoloist
allative kirkolle kirkoloille
adessive kirkool kirkoloil
ablative kirkolt kirkoloilt
translative kirkoks kirkoloiks
essive kirkkoon kirkoloin

References[edit]

  • Ruben E. Nirvi, Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1971, page 168
  • Vitalij Chernyavskij, Ižoran keel (Ittseopastaja)[1], 2005, page 113
  • Olga I. Konkova; Nikita A. Dyachinkov, Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку[2], 2014, →ISBN, page 68