klinata

Esperanto

Adjective

klinata (accusative singular klinatan, plural klinataj, accusative plural klinatajn)

1. singular present passive participle of klini

Ingrian

Etymology

From klina (“wedge”) +‎ -ta.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈklinɑtɑ/, [ˈklʲinɑt]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈklinɑtɑ/, [ˈklʲinɑd̥ɑ]
• Rhymes: -inɑt, -inɑtɑ
• Hyphenation: kli‧na‧ta

Verb

klinata

1. (transitive) to wedge

Conjugation

Conjugation of klinata (type 16/maata, no gradation, gemination)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	klinnaan	en klinnaa	1st singular	oon klinant, oon klinannut	en oo klinant, en oo klinannut
2nd singular	klinnaat	et klinnaa	2nd singular	oot klinant, oot klinannut	et oo klinant, et oo klinannut
3rd singular	klinajaa	ei klinnaa	3rd singular	ono klinant, ono klinannut	ei oo klinant, ei oo klinannut
1st plural	klinnaamma	emmä klinnaa	1st plural	oomma klinanneet	emmä oo klinanneet
2nd plural	klinnaatta	että klinnaa	2nd plural	ootta klinanneet	että oo klinanneet
3rd plural	klinajaat1), klinnaavat2), klinataa	evät klinnaa, ei klinata	3rd plural	ovat klinanneet	evät oo klinanneet, ei oo klinattu
impersonal	klinataa	ei klinata	impersonal	ono klinattu	ei oo klinattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	klinaisin	en klinant, en klinannut	1st singular	olin klinant, olin klinannut	en olt klinant, en olt klinannut
2nd singular	klinaisit, klinnaist1)	et klinant, et klinannut	2nd singular	olit klinant, olit klinannut	et olt klinant, et olt klinannut
3rd singular	klinais	ei klinant, ei klinannut	3rd singular	oli klinant, oli klinannut	ei olt klinant, ei olt klinannut
1st plural	klinaisimma	emmä klinanneet	1st plural	olimma klinanneet	emmä olleet klinanneet
2nd plural	klinaisitta	että klinanneet	2nd plural	olitta klinanneet	että olleet klinanneet
3rd plural	klinaisiit1), klinaisivat2), klinattii	evät klinanneet, ei klinattu	3rd plural	olivat klinanneet	evät olleet klinanneet, ei olt klinattu
impersonal	klinattii	ei klinattu	impersonal	oli klinattu	ei olt klinattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	klinajaisin	en klinajais	1st singular	olisin klinant, olisin klinannut	en olis klinant, en olis klinannut
2nd singular	klinajaisit, klinajaist1)	et klinajais	2nd singular	olisit klinant, olisit klinannut	et olis klinant, et olis klinannut
3rd singular	klinajais	ei klinajais	3rd singular	olis klinant, olis klinannut	ei olis klinant, ei olis klinannut
1st plural	klinajaisimma	emmä klinajais	1st plural	olisimma klinanneet	emmä olis klinanneet
2nd plural	klinajaisitta	että klinajais	2nd plural	olisitta klinanneet	että olis klinanneet
3rd plural	klinajaisiit1), klinajaisivat2), klinattais	evät klinajais, ei klinattais	3rd plural	olisivat klinanneet	evät olis klinanneet, ei olis klinattu
impersonal	klinattais	ei klinattais	impersonal	olis klinattu	ei olis klinattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	klinnaa	elä klinnaa	2nd singular	oo klinant, oo klinannut	elä oo klinant, elä oo klinannut
3rd singular	klinatkoo	elköö klinatko	3rd singular	olkoo klinant, olkoo klinannut	elköö olko klinant, elköö olko klinannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	klinatkaa	elkää klinatko	2nd plural	olkaa klinanneet	elkää olko klinanneet
3rd plural	klinatkoot	elkööt klinatko, elköö klinattako	3rd plural	olkoot klinanneet	elkööt olko klinanneet, elköö olko klinattu
impersonal	klinattakkoo	elköö klinattako	impersonal	olkoo klinattu	elköö olko klinattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	klinannen	en klinanne
2nd singular	klinannet	et klinanne
3rd singular	klinannoo	ei klinanne
1st plural	klinannemma	emmä klinanne
2nd plural	klinannetta	että klinanne
3rd plural	klinannoot	evät klinanne, ei klinattane
impersonal	klinattannoo	ei klinattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		klinata	present	klinnaava	klinattava
2nd	inessive	klinatees	past	klinant, klinannut	klinattu
	instructive	klinaten	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (klinatkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	klinnaamaa
	inessive	klinnaamaas
	elative	klinnaamast
	abessive	klinnaamata
4th	nominative	klinnaamiin
	partitive	klinnaamista, klinnaamist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 177