kuin

See also: kuīn

Finnish

(index ku)

Etymology 1

The instructive case of kuka <- Proto-Uralic *ku- (cognates include Hungarian hogy).

Adverb

kuin

1. (colloquial) how?

   Kuin vanha sä oot?

   How old are you?

Conjunction

kuin

1. (subordinating; with or without ikään + conditional mood) as if.

   Hän oli (ikään) kuin ei olisi huomannut mitään.

   He behaved as if he hadn't noticed anything.

Particle

kuin

1. (coordinating; with yhtä or niin) as ... as:

   Kissa on yhtä suuri kuin pieni koira.

   The cat is as big as a little dog.

   Syö niin paljon kuin haluat.

   Eat as much as you want.

2. (coordinating; with comparatives) than:

   Kissa on isompi kuin hiiri.

   The cat is bigger than a mouse.

3. (coordinating) as, like:

   Se kävelee kuin ankka.

   It walks like a duck.

Etymology 2

Noun

kuin

1. Instructive plural form of kuu.

Anagrams

• kinu, ukin

---

Volapük

Noun

kuin (plural kuins)

1. quintal (one hundred kilograms)

Declension

declension of kuin

	singular	plural
nominative	kuin	kuins
genitive	kuina	kuinas
dative	kuine	kuines
accusative	kuini	kuinis
predicative	kuinu	kuinus
vocative	o kuin!	o kuins!