kuin

See also: kuīn

Finnish

(index ku)

Etymology 1

The instructive case of kuka <- Proto-Uralic *ku- (cognates include Hungarian hogy).

Adverb

kuin

1. (colloquial) how?

   Kuin vanha sä oot?

   How old are you?

Conjunction

kuin

1. (subordinating; with or without ikään + conditional mood) as if.

   Hän oli (ikään) kuin ei olisi huomannut mitään.

   He behaved as if he hadn't noticed anything.

Particle

kuin

1. (coordinating; with yhtä or niin) as ... as:

   Kissa on yhtä suuri kuin pieni koira.

   The cat is as big as a little dog.

   Syö niin paljon kuin haluat.

   Eat as much as you want.

2. (coordinating; with comparatives) than:

   Kissa on isompi kuin hiiri.

   The cat is bigger than a mouse.

3. (coordinating) as, like:

   Se kävelee kuin ankka.

   It walks like a duck.

Etymology 2

Noun

kuin

1. Instructive plural form of kuu.

Anagrams

• kinu, ukin

---

Volapük

Noun

kuin ‎(plural kuins)

1. quintal (one hundred kilograms)

Declension

declension of kuin

	singular	plural
nominative	kuin	kuins
genitive	kuina	kuinas
dative	kuine	kuines
accusative	kuini	kuinis
predicative	kuinu	kuinus
vocative	o kuin!	o kuins!