loikoilla

Finnish

Etymology

From loikoa +‎ -illa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈloi̯koi̯lːɑˣ/, [ˈlo̞i̯ko̞i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oikoilːɑ
• Syllabification^(key): loi‧koil‧la

Verb

loikoilla

1. To loll, lounge, lie

Conjugation

Inflection of loikoilla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		loikoilen	en loikoile	1st sing.	olen loikoillut	en ole loikoillut
2nd sing.		loikoilet	et loikoile	2nd sing.	olet loikoillut	et ole loikoillut
3rd sing.		loikoilee	ei loikoile	3rd sing.	on loikoillut	ei ole loikoillut
1st plur.		loikoilemme	emme loikoile	1st plur.	olemme loikoilleet	emme ole loikoilleet
2nd plur.		loikoilette	ette loikoile	2nd plur.	olette loikoilleet	ette ole loikoilleet
3rd plur.		loikoilevat	eivät loikoile	3rd plur.	ovat loikoilleet	eivät ole loikoilleet
passive		loikoillaan	ei loikoilla	passive	on loikoiltu	ei ole loikoiltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		loikoilin	en loikoillut	1st sing.	olin loikoillut	en ollut loikoillut
2nd sing.		loikoilit	et loikoillut	2nd sing.	olit loikoillut	et ollut loikoillut
3rd sing.		loikoili	ei loikoillut	3rd sing.	oli loikoillut	ei ollut loikoillut
1st plur.		loikoilimme	emme loikoilleet	1st plur.	olimme loikoilleet	emme olleet loikoilleet
2nd plur.		loikoilitte	ette loikoilleet	2nd plur.	olitte loikoilleet	ette olleet loikoilleet
3rd plur.		loikoilivat	eivät loikoilleet	3rd plur.	olivat loikoilleet	eivät olleet loikoilleet
passive		loikoiltiin	ei loikoiltu	passive	oli loikoiltu	ei ollut loikoiltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		loikoilisin	en loikoilisi	1st sing.	olisin loikoillut	en olisi loikoillut
2nd sing.		loikoilisit	et loikoilisi	2nd sing.	olisit loikoillut	et olisi loikoillut
3rd sing.		loikoilisi	ei loikoilisi	3rd sing.	olisi loikoillut	ei olisi loikoillut
1st plur.		loikoilisimme	emme loikoilisi	1st plur.	olisimme loikoilleet	emme olisi loikoilleet
2nd plur.		loikoilisitte	ette loikoilisi	2nd plur.	olisitte loikoilleet	ette olisi loikoilleet
3rd plur.		loikoilisivat	eivät loikoilisi	3rd plur.	olisivat loikoilleet	eivät olisi loikoilleet
passive		loikoiltaisiin	ei loikoiltaisi	passive	olisi loikoiltu	ei olisi loikoiltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		loikoile	älä loikoile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		loikoilkoon	älköön loikoilko	3rd sing.	olkoon loikoillut	älköön olko loikoillut
1st plur.		loikoilkaamme	älkäämme loikoilko	1st plur.	—	—
2nd plur.		loikoilkaa	älkää loikoilko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		loikoilkoot	älkööt loikoilko	3rd plur.	olkoot loikoilleet	älkööt olko loikoilleet
passive		loikoiltakoon	älköön loikoiltako	passive	olkoon loikoiltu	älköön olko loikoiltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		loikoillen	en loikoille	1st sing.	lienen loikoillut	en liene loikoillut
2nd sing.		loikoillet	et loikoille	2nd sing.	lienet loikoillut	et liene loikoillut
3rd sing.		loikoillee	ei loikoille	3rd sing.	lienee loikoillut	ei liene loikoillut
1st plur.		loikoillemme	emme loikoille	1st plur.	lienemme loikoilleet	emme liene loikoilleet
2nd plur.		loikoillette	ette loikoille	2nd plur.	lienette loikoilleet	ette liene loikoilleet
3rd plur.		loikoillevat	eivät loikoille	3rd plur.	lienevät loikoilleet	eivät liene loikoilleet
passive		loikoiltaneen	ei loikoiltane	passive	lienee loikoiltu	ei liene loikoiltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		loikoilla		present	loikoileva	loikoiltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st loikoillakseni loikoillaksemme 2nd loikoillaksesi loikoillaksenne 3rd loikoillakseen loikoillaksensa		past	loikoillut	loikoiltu
2nd	inessive2	loikoillessa	loikoiltaessa	agent3	loikoilema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st loikoillessani loikoillessamme 2nd loikoillessasi loikoillessanne 3rd loikoillessaan loikoillessansa		negative	loikoilematon
	instructive	loikoillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	loikoilemassa	—
	elative	loikoilemasta	—
	illative	loikoilemaan	—
	adessive	loikoilemalla	—
	abessive	loikoilematta	—
	instructive	loikoileman	loikoiltaman
4th4	verbal noun	loikoileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st loikoilemaisillani loikoilemaisillamme 2nd loikoilemaisillasi loikoilemaisillanne 3rd loikoilemaisillaan loikoilemaisillansa

Synonyms

• makoilla, maata, löhötä

Derived terms

• loikoileminen
• loikoilu
• makoilla

 

Further reading

• “loikoilla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03