meinata

Finnish

Etymology

Probably from Swedish mena.

Pronunciation

• Hyphenation: mei‧na‧ta
• IPA^(key): /ˈmei̯nɑtɑˣ/, [ˈme̞i̯nɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]

Verb

meinata

1. (transitive, colloquial) To mean.

   Mitä tämä meinaa?

   What does this mean?

2. (transitive, colloquial, + infinitive) To plan to do, intend to do, aim to do; to be going to do, will do.

   Ei meinaa mahtua suuhun.

   It won't fit in my mouth.

3. (transitive, colloquial, + infinitive) To almost do.

   Oon meinannut hukkua kaksi kertaa.

   I've almost drowned twice.

Conjugation

Inflection of meinata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		meinaan	en meinaa	1st sing.	olen meinannut	en ole meinannut
2nd sing.		meinaat	et meinaa	2nd sing.	olet meinannut	et ole meinannut
3rd sing.		meinaa	ei meinaa	3rd sing.	on meinannut	ei ole meinannut
1st plur.		meinaamme	emme meinaa	1st plur.	olemme meinanneet	emme ole meinanneet
2nd plur.		meinaatte	ette meinaa	2nd plur.	olette meinanneet	ette ole meinanneet
3rd plur.		meinaavat	eivät meinaa	3rd plur.	ovat meinanneet	eivät ole meinanneet
passive		meinataan	ei meinata	passive	on meinattu	ei ole meinattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		meinasin	en meinannut	1st sing.	olin meinannut	en ollut meinannut
2nd sing.		meinasit	et meinannut	2nd sing.	olit meinannut	et ollut meinannut
3rd sing.		meinasi	ei meinannut	3rd sing.	oli meinannut	ei ollut meinannut
1st plur.		meinasimme	emme meinanneet	1st plur.	olimme meinanneet	emme olleet meinanneet
2nd plur.		meinasitte	ette meinanneet	2nd plur.	olitte meinanneet	ette olleet meinanneet
3rd plur.		meinasivat	eivät meinanneet	3rd plur.	olivat meinanneet	eivät olleet meinanneet
passive		meinattiin	ei meinattu	passive	oli meinattu	ei ollut meinattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		meinaisin	en meinaisi	1st sing.	olisin meinannut	en olisi meinannut
2nd sing.		meinaisit	et meinaisi	2nd sing.	olisit meinannut	et olisi meinannut
3rd sing.		meinaisi	ei meinaisi	3rd sing.	olisi meinannut	ei olisi meinannut
1st plur.		meinaisimme	emme meinaisi	1st plur.	olisimme meinanneet	emme olisi meinanneet
2nd plur.		meinaisitte	ette meinaisi	2nd plur.	olisitte meinanneet	ette olisi meinanneet
3rd plur.		meinaisivat	eivät meinaisi	3rd plur.	olisivat meinanneet	eivät olisi meinanneet
passive		meinattaisiin	ei meinattaisi	passive	olisi meinattu	ei olisi meinattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		meinaa	älä meinaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		meinatkoon	älköön meinatko	3rd sing.	olkoon meinannut	älköön olko meinannut
1st plur.		meinatkaamme	älkäämme meinatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		meinatkaa	älkää meinatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		meinatkoot	älkööt meinatko	3rd plur.	olkoot meinanneet	älkööt olko meinanneet
passive		meinattakoon	älköön meinattako	passive	olkoon meinattu	älköön olko meinattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		meinannen	en meinanne	1st sing.	lienen meinannut	en liene meinannut
2nd sing.		meinannet	et meinanne	2nd sing.	lienet meinannut	et liene meinannut
3rd sing.		meinannee	ei meinanne	3rd sing.	lienee meinannut	ei liene meinannut
1st plur.		meinannemme	emme meinanne	1st plur.	lienemme meinanneet	emme liene meinanneet
2nd plur.		meinannette	ette meinanne	2nd plur.	lienette meinanneet	ette liene meinanneet
3rd plur.		meinannevat	eivät meinanne	3rd plur.	lienevät meinanneet	eivät liene meinanneet
passive		meinattaneen	ei meinattane	passive	lienee meinattu	ei liene meinattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		meinata		present	meinaava	meinattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st meinatakseni meinataksemme 2nd meinataksesi meinataksenne 3rd meinatakseen meinataksensa		past	meinannut	meinattu
2nd	inessive2	meinatessa	meinattaessa	agent4	meinaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st meinatessani meinatessamme 2nd meinatessasi meinatessanne 3rd meinatessaan meinatessansa		negative	meinaamaton
	instructive	meinaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	meinaamassa	—
	elative	meinaamasta	—
	illative	meinaamaan	—
	adessive	meinaamalla	—
	abessive	meinaamatta	—
	instructive	meinaaman	meinattaman
4th3	verbal noun	meinaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st meinaamaisillani meinaamaisillamme 2nd meinaamaisillasi meinaamaisillanne 3rd meinaamaisillaan meinaamaisillansa

Synonyms

• (to mean) tarkoittaa
• (to plan/intend/aim to do) aikoa

Anagrams

• anemiat, maantie, mateina, matinea, meinaat, metaani, taimena

---

Gothic

Romanization

meinata

1. Romanization of 𐌼𐌴𐌹𐌽𐌰𐍄𐌰