oleva

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: o‧le‧va

Verb[edit]

oleva

  1. Present active participle of olla.
    Pihallani oleva auto ei ole minun - se kuuluu leasing-yhtiölle.
    The car that is on my yard is not mine - it belongs to a leasing firm.
    Myöhässä oleva bussi on parempi kuin ei bussia ollenkaan.
    A bus that is late is better than no bus at all.

Declension[edit]

Inflection of oleva (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative oleva olevat
genitive olevan olevien
partitive olevaa olevia
illative olevaan oleviin
singular plural
nominative oleva olevat
accusative nom.? oleva olevat
gen. olevan
genitive olevan olevien
olevainrare
partitive olevaa olevia
inessive olevassa olevissa
elative olevasta olevista
illative olevaan oleviin
adessive olevalla olevilla
ablative olevalta olevilta
allative olevalle oleville
essive olevana olevina
translative olevaksi oleviksi
instructive olevin
abessive olevatta olevitta
comitative olevine

See also[edit]

Anagrams[edit]