pauke

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: Pauke

Finnish[edit]

Noun[edit]

pauke

  1. banging, cracking (continuous cracking or banging sounds)

Declension[edit]

Inflection of pauke (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative pauke paukkeet
genitive paukkeen paukkeiden
paukkeitten
partitive pauketta paukkeita
illative paukkeeseen paukkeisiin
paukkeihin
singular plural
nominative pauke paukkeet
accusative nom. pauke paukkeet
gen. paukkeen
genitive paukkeen paukkeiden
paukkeitten
partitive pauketta paukkeita
inessive paukkeessa paukkeissa
elative paukkeesta paukkeista
illative paukkeeseen paukkeisiin
paukkeihin
adessive paukkeella paukkeilla
ablative paukkeelta paukkeilta
allative paukkeelle paukkeille
essive paukkeena paukkeina
translative paukkeeksi paukkeiksi
instructive paukkein
abessive paukkeetta paukkeitta
comitative paukkeineen

Related terms[edit]

Anagrams[edit]


German[edit]

Verb[edit]

pauke

  1. First-person singular present of pauken.
  2. First-person singular subjunctive I of pauken.
  3. Third-person singular subjunctive I of pauken.
  4. Imperative singular of pauken.