pilkka

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Germanic *blika-, cf. Gutnish blick.

Noun[edit]

pilkka

  1. jeer, mock, ridicule, jest
    pitää pilkkanaan = to make fun of
  2. bullseye (center of target)

Declension[edit]

Inflection of pilkka (Kotus type 9/kala, kk-k gradation)
nominative pilkka pilkat
genitive pilkan pilkkojen
partitive pilkkaa pilkkoja
illative pilkkaan pilkkoihin
singular plural
nominative pilkka pilkat
accusative nom. pilkka pilkat
gen. pilkan
genitive pilkan pilkkojen
pilkkainrare
partitive pilkkaa pilkkoja
inessive pilkassa pilkoissa
elative pilkasta pilkoista
illative pilkkaan pilkkoihin
adessive pilkalla pilkoilla
ablative pilkalta pilkoilta
allative pilkalle pilkoille
essive pilkkana pilkkoina
translative pilkaksi pilkoiksi
instructive pilkoin
abessive pilkatta pilkoitta
comitative pilkkoineen

Related terms[edit]

Anagrams[edit]