pilkka

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *pilkka, borrowed from Proto-Germanic *blikkaz (compare German Blick).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈpilkːɑ/, [ˈpilkːɑ]
  • Rhymes: -ilkːɑ
  • Syllabification: pilk‧ka

Noun[edit]

pilkka

  1. jeer, mock, ridicule, jest
    pitää pilkkanaan = to make fun of
  2. bullseye (center of target)
  3. a mark carved in a tree

Declension[edit]

Inflection of pilkka (Kotus type 9*A/kala, kk-k gradation)
nominative pilkka pilkat
genitive pilkan pilkkojen
partitive pilkkaa pilkkoja
illative pilkkaan pilkkoihin
singular plural
nominative pilkka pilkat
accusative nom. pilkka pilkat
gen. pilkan
genitive pilkan pilkkojen
pilkkainrare
partitive pilkkaa pilkkoja
inessive pilkassa pilkoissa
elative pilkasta pilkoista
illative pilkkaan pilkkoihin
adessive pilkalla pilkoilla
ablative pilkalta pilkoilta
allative pilkalle pilkoille
essive pilkkana pilkkoina
translative pilkaksi pilkoiksi
instructive pilkoin
abessive pilkatta pilkoitta
comitative pilkkoineen
Possessive forms of pilkka (type kala)
possessor singular plural
1st person pilkkani pilkkamme
2nd person pilkkasi pilkkanne
3rd person pilkkansa

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]