rikki

See also: Rikki

Finnish

Etymology 1

From . Ultimate origin uncertain. Cognates include Ingrian rikki, Karelian rikki, Ludian rik (“sulfur, earwax”), Veps rik (“sulfur, rheum”) and Votic rittši. Germanic loan origin has been suggested (compare German Dreck), as well as indigenous derivation as rikka +‎ -i.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrikːi/, [ˈrikːi]
• Rhymes: -ikːi
• Syllabification^(key): rik‧ki

Noun

rikki

1. sulfur, sulphur

Declension

Inflection of rikki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation)
nominative		rikki	rikit
genitive		rikin	rikkien
partitive		rikkiä	rikkejä
illative		rikkiin	rikkeihin
		singular	plural
nominative		rikki	rikit
accusative	nom.	rikki	rikit
	gen.	rikin
genitive		rikin	rikkien
partitive		rikkiä	rikkejä
inessive		rikissä	rikeissä
elative		rikistä	rikeistä
illative		rikkiin	rikkeihin
adessive		rikillä	rikeillä
ablative		rikiltä	rikeiltä
allative		rikille	rikeille
essive		rikkinä	rikkeinä
translative		rikiksi	rikeiksi
abessive		rikittä	rikeittä
instructive		—	rikein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of rikki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative rikkini rikkini accusative nom. rikkini rikkini gen. rikkini genitive rikkini rikkieni partitive rikkiäni rikkejäni inessive rikissäni rikeissäni elative rikistäni rikeistäni illative rikkiini rikkeihini adessive rikilläni rikeilläni ablative rikiltäni rikeiltäni allative rikilleni rikeilleni essive rikkinäni rikkeinäni translative rikikseni rikeikseni abessive rikittäni rikeittäni instructive — — comitative — rikkeineni second-person singular possessor singular plural nominative rikkisi rikkisi accusative nom. rikkisi rikkisi gen. rikkisi genitive rikkisi rikkiesi partitive rikkiäsi rikkejäsi inessive rikissäsi rikeissäsi elative rikistäsi rikeistäsi illative rikkiisi rikkeihisi adessive rikilläsi rikeilläsi ablative rikiltäsi rikeiltäsi allative rikillesi rikeillesi essive rikkinäsi rikkeinäsi translative rikiksesi rikeiksesi abessive rikittäsi rikeittäsi instructive — — comitative — rikkeinesi first-person plural possessor singular plural nominative rikkimme rikkimme accusative nom. rikkimme rikkimme gen. rikkimme genitive rikkimme rikkiemme partitive rikkiämme rikkejämme inessive rikissämme rikeissämme elative rikistämme rikeistämme illative rikkiimme rikkeihimme adessive rikillämme rikeillämme ablative rikiltämme rikeiltämme allative rikillemme rikeillemme essive rikkinämme rikkeinämme translative rikiksemme rikeiksemme abessive rikittämme rikeittämme instructive — — comitative — rikkeinemme second-person plural possessor singular plural nominative rikkinne rikkinne accusative nom. rikkinne rikkinne gen. rikkinne genitive rikkinne rikkienne partitive rikkiänne rikkejänne inessive rikissänne rikeissänne elative rikistänne rikeistänne illative rikkiinne rikkeihinne adessive rikillänne rikeillänne ablative rikiltänne rikeiltänne allative rikillenne rikeillenne essive rikkinänne rikkeinänne translative rikiksenne rikeiksenne abessive rikittänne rikeittänne instructive — — comitative — rikkeinenne third-person possessor singular plural nominative rikkinsä rikkinsä accusative nom. rikkinsä rikkinsä gen. rikkinsä genitive rikkinsä rikkiensä partitive rikkiään rikkiänsä rikkejään rikkejänsä inessive rikissään rikissänsä rikeissään rikeissänsä elative rikistään rikistänsä rikeistään rikeistänsä illative rikkiinsä rikkeihinsä adessive rikillään rikillänsä rikeillään rikeillänsä ablative rikiltään rikiltänsä rikeiltään rikeiltänsä allative rikilleen rikillensä rikeilleen rikeillensä essive rikkinään rikkinänsä rikkeinään rikkeinänsä translative rikikseen rikiksensä rikeikseen rikeiksensä abessive rikittään rikittänsä rikeittään rikeittänsä instructive — — comitative — rikkeineen rikkeinensä

Derived terms

Derived terms

• rikkipitoinen
• rikinkatkuinen
• rikkidioksidi
• rikkihapoke

• rikkihappo
• rikkikiisu
• rikkiviisas

Etymology 2

rikk- +‎ -i; the root is shared with rikkoa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrikːiˣ/, [ˈrikːi(ʔ)]

Adverb

rikki

1. broken

Derived terms

• rikkinäinen (adjective)

See also

• halki
• puhki
• ratki
• poikki
• katki
• särki
• julki