sisä

See also: sisa, sisá, and sisä-

Finnish

Etymology

See sisä-.

Noun

sisä

1. (archaic) the inside of something

Usage notes

In contemporary language sisä- serves as a prefix and the locative cases (inessive, elative, illative, adessive, ablative and allative) are used as adverbs and postpositions.

Declension

Declension of sisä noun case singular plural adverbial form singular plural nominative sisä- – superessive – – genitive – – delative – – partitive – – sublative – – accusative – – lative – – inessive sisässä – temporal – – elative sisästä – causative – – illative sisään – multiplicative – – adessive sisällä – distributive – – ablative sisältä – temp. dist. – – allative sisälle – prolative – – essive – – situative sisäkkäin – translative – – oppositive sisätysten – abessive – – instructive – – comitative – –

Synonyms

• sisus
• sisusta
• sisäpuoli

Derived terms

• nouns: sisin, sisus, sisusta, sisuste, sisustus
• adjectives: sisäinen, sisempi, sisin, sisimmäinen
• verbs: sisustaa, sisentää, sisetä, sisäistää, sisältää
• adverbs: sisässä, sisästä, sisään, sisällä, sisältä, sisälle, sisäkkäin, sisätysten
• pospositions: sisässä, sisästä, sisään, sisällä, sisältä, sisälle
• compound terms: See sisä-