törkeä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: tör‧ke‧ä

Adjective[edit]

törkeä

  1. coarse, boorish, base.
  2. indecent, obscene, disgusting, distasteful (of language), offensive (of language), (colloquial) gross.
  3. (law) gross, grave, grand, felonious, aggravated:

Declension[edit]

Inflection of törkeä (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative törkeä törkeät
genitive törkeän törkeiden
törkeitten
partitive törkeää
törkeätä
törkeitä
illative törkeään törkeisiin
törkeihin
singular plural
nominative törkeä törkeät
accusative nom. törkeä törkeät
gen. törkeän
genitive törkeän törkeiden
törkeitten
törkeäinrare
partitive törkeää
törkeätä
törkeitä
inessive törkeässä törkeissä
elative törkeästä törkeistä
illative törkeään törkeisiin
törkeihin
adessive törkeällä törkeillä
ablative törkeältä törkeiltä
allative törkeälle törkeille
essive törkeänä törkeinä
translative törkeäksi törkeiksi
instructive törkein
abessive törkeättä törkeittä
comitative törkeineen

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Related terms[edit]