tuomari

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Old Swedish domare (judge).[1]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: tuo‧ma‧ri
  • Rhymes: -ɑri
  • IPA(key): [ˈtuomɑri]

Noun[edit]

tuomari

  1. judge, justice
  2. Short form of erotuomari (referee, umpire)

Declension[edit]

Inflection of tuomari (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative tuomari tuomarit
genitive tuomarin tuomarien
tuomareiden
tuomareitten
partitive tuomaria tuomareita
tuomareja
illative tuomariin tuomareihin
singular plural
nominative tuomari tuomarit
accusative nom. tuomari tuomarit
gen. tuomarin
genitive tuomarin tuomarien
tuomareiden
tuomareitten
partitive tuomaria tuomareita
tuomareja
inessive tuomarissa tuomareissa
elative tuomarista tuomareista
illative tuomariin tuomareihin
adessive tuomarilla tuomareilla
ablative tuomarilta tuomareilta
allative tuomarille tuomareille
essive tuomarina tuomareina
translative tuomariksi tuomareiksi
instructive tuomarein
abessive tuomaritta tuomareitta
comitative tuomareineen

Derived terms[edit]

Related terms[edit]

References[edit]

  1. ^ Häkkinen, Kaisa (2004-2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. ISBN 951-0-27108-X.