vihmoittaa

Finnish

Etymology

vihmo- (“to drizzle”) +‎ -(i)ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋihmoi̯tːɑːˣ/, [ˈʋiçmo̞i̯t̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ihmoitːɑː
• Syllabification^(key): vih‧moit‧taa

Verb

vihmoittaa

1. (transitive) to turn (a flow of liquid) into a drizzle

Conjugation

Inflection of vihmoittaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vihmoitan	en vihmoita	1st sing.	olen vihmoittanut	en ole vihmoittanut
2nd sing.		vihmoitat	et vihmoita	2nd sing.	olet vihmoittanut	et ole vihmoittanut
3rd sing.		vihmoittaa	ei vihmoita	3rd sing.	on vihmoittanut	ei ole vihmoittanut
1st plur.		vihmoitamme	emme vihmoita	1st plur.	olemme vihmoittaneet	emme ole vihmoittaneet
2nd plur.		vihmoitatte	ette vihmoita	2nd plur.	olette vihmoittaneet	ette ole vihmoittaneet
3rd plur.		vihmoittavat	eivät vihmoita	3rd plur.	ovat vihmoittaneet	eivät ole vihmoittaneet
passive		vihmoitetaan	ei vihmoiteta	passive	on vihmoitettu	ei ole vihmoitettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vihmoitin	en vihmoittanut	1st sing.	olin vihmoittanut	en ollut vihmoittanut
2nd sing.		vihmoitit	et vihmoittanut	2nd sing.	olit vihmoittanut	et ollut vihmoittanut
3rd sing.		vihmoitti	ei vihmoittanut	3rd sing.	oli vihmoittanut	ei ollut vihmoittanut
1st plur.		vihmoitimme	emme vihmoittaneet	1st plur.	olimme vihmoittaneet	emme olleet vihmoittaneet
2nd plur.		vihmoititte	ette vihmoittaneet	2nd plur.	olitte vihmoittaneet	ette olleet vihmoittaneet
3rd plur.		vihmoittivat	eivät vihmoittaneet	3rd plur.	olivat vihmoittaneet	eivät olleet vihmoittaneet
passive		vihmoitettiin	ei vihmoitettu	passive	oli vihmoitettu	ei ollut vihmoitettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vihmoittaisin	en vihmoittaisi	1st sing.	olisin vihmoittanut	en olisi vihmoittanut
2nd sing.		vihmoittaisit	et vihmoittaisi	2nd sing.	olisit vihmoittanut	et olisi vihmoittanut
3rd sing.		vihmoittaisi	ei vihmoittaisi	3rd sing.	olisi vihmoittanut	ei olisi vihmoittanut
1st plur.		vihmoittaisimme	emme vihmoittaisi	1st plur.	olisimme vihmoittaneet	emme olisi vihmoittaneet
2nd plur.		vihmoittaisitte	ette vihmoittaisi	2nd plur.	olisitte vihmoittaneet	ette olisi vihmoittaneet
3rd plur.		vihmoittaisivat	eivät vihmoittaisi	3rd plur.	olisivat vihmoittaneet	eivät olisi vihmoittaneet
passive		vihmoitettaisiin	ei vihmoitettaisi	passive	olisi vihmoitettu	ei olisi vihmoitettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vihmoita	älä vihmoita	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vihmoittakoon	älköön vihmoittako	3rd sing.	olkoon vihmoittanut	älköön olko vihmoittanut
1st plur.		vihmoittakaamme	älkäämme vihmoittako	1st plur.	—	—
2nd plur.		vihmoittakaa	älkää vihmoittako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vihmoittakoot	älkööt vihmoittako	3rd plur.	olkoot vihmoittaneet	älkööt olko vihmoittaneet
passive		vihmoitettakoon	älköön vihmoitettako	passive	olkoon vihmoitettu	älköön olko vihmoitettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vihmoittanen	en vihmoittane	1st sing.	lienen vihmoittanut	en liene vihmoittanut
2nd sing.		vihmoittanet	et vihmoittane	2nd sing.	lienet vihmoittanut	et liene vihmoittanut
3rd sing.		vihmoittanee	ei vihmoittane	3rd sing.	lienee vihmoittanut	ei liene vihmoittanut
1st plur.		vihmoittanemme	emme vihmoittane	1st plur.	lienemme vihmoittaneet	emme liene vihmoittaneet
2nd plur.		vihmoittanette	ette vihmoittane	2nd plur.	lienette vihmoittaneet	ette liene vihmoittaneet
3rd plur.		vihmoittanevat	eivät vihmoittane	3rd plur.	lienevät vihmoittaneet	eivät liene vihmoittaneet
passive		vihmoitettaneen	ei vihmoitettane	passive	lienee vihmoitettu	ei liene vihmoitettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vihmoittaa		present	vihmoittava	vihmoitettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vihmoittaakseni vihmoittaaksemme 2nd vihmoittaaksesi vihmoittaaksenne 3rd vihmoittaakseen vihmoittaaksensa		past	vihmoittanut	vihmoitettu
2nd	inessive2	vihmoittaessa	vihmoitettaessa	agent3	vihmoittama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vihmoittaessani vihmoittaessamme 2nd vihmoittaessasi vihmoittaessanne 3rd vihmoittaessaan vihmoittaessansa		negative	vihmoittamaton
	instructive	vihmoittaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form vihmoittaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	vihmoittamassa	—
	elative	vihmoittamasta	—
	illative	vihmoittamaan	—
	adessive	vihmoittamalla	—
	abessive	vihmoittamatta	—
	instructive	vihmoittaman	vihmoitettaman
4th4	verbal noun	vihmoittaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vihmoittamaisillani vihmoittamaisillamme 2nd vihmoittamaisillasi vihmoittamaisillanne 3rd vihmoittamaisillaan vihmoittamaisillansa

Derived terms

• vihmoitin
• vihmoittaminen

 

Further reading

• “vihmoittaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Ingrian

Etymology

From vihmoa (“to rain”) +‎ -ittaa. Akin to Finnish vihmoittaa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋihmoi̯tːɑː/, [ˈʋihmətːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋihmoi̯tːɑː/, [ˈʋihmo̞i̯tːɑː]
• Rhymes: -ihmoi̯tːɑː
• Hyphenation: vih‧moit‧taa

Verb

vihmoittaa

1. Synonym of vihmoa (“to rain”)

Conjugation

Conjugation of vihmoittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vihmoitan	en vihmoita	1st singular	oon vihmoittant, oon vihmoittanut	en oo vihmoittant, en oo vihmoittanut
2nd singular	vihmoitat	et vihmoita	2nd singular	oot vihmoittant, oot vihmoittanut	et oo vihmoittant, et oo vihmoittanut
3rd singular	vihmoittaa	ei vihmoita	3rd singular	ono vihmoittant, ono vihmoittanut	ei oo vihmoittant, ei oo vihmoittanut
1st plural	vihmoitamma	emmä vihmoita	1st plural	oomma vihmoittanneet	emmä oo vihmoittanneet
2nd plural	vihmoitatta	että vihmoita	2nd plural	ootta vihmoittanneet	että oo vihmoittanneet
3rd plural	vihmoittaat1), vihmoittavat2), vihmoitettaa	evät vihmoita, ei vihmoiteta	3rd plural	ovat vihmoittanneet	evät oo vihmoittanneet, ei oo vihmoitettu
impersonal	vihmoitettaa	ei vihmoiteta	impersonal	ono vihmoitettu	ei oo vihmoitettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vihmoitin	en vihmoittant, en vihmoittanut	1st singular	olin vihmoittant, olin vihmoittanut	en olt vihmoittant, en olt vihmoittanut
2nd singular	vihmoitit	et vihmoittant, et vihmoittanut	2nd singular	olit vihmoittant, olit vihmoittanut	et olt vihmoittant, et olt vihmoittanut
3rd singular	vihmoitti	ei vihmoittant, ei vihmoittanut	3rd singular	oli vihmoittant, oli vihmoittanut	ei olt vihmoittant, ei olt vihmoittanut
1st plural	vihmoitimma	emmä vihmoittanneet	1st plural	olimma vihmoittanneet	emmä olleet vihmoittanneet
2nd plural	vihmoititta	että vihmoittanneet	2nd plural	olitta vihmoittanneet	että olleet vihmoittanneet
3rd plural	vihmoittiit1), vihmoittivat2), vihmoitettii	evät vihmoittanneet, ei vihmoitettu	3rd plural	olivat vihmoittanneet	evät olleet vihmoittanneet, ei olt vihmoitettu
impersonal	vihmoitettii	ei vihmoitettu	impersonal	oli vihmoitettu	ei olt vihmoitettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vihmoittaisin	en vihmoittais	1st singular	olisin vihmoittant, olisin vihmoittanut	en olis vihmoittant, en olis vihmoittanut
2nd singular	vihmoittaisit, vihmoittaist1)	et vihmoittais	2nd singular	olisit vihmoittant, olisit vihmoittanut	et olis vihmoittant, et olis vihmoittanut
3rd singular	vihmoittais	ei vihmoittais	3rd singular	olis vihmoittant, olis vihmoittanut	ei olis vihmoittant, ei olis vihmoittanut
1st plural	vihmoittaisimma	emmä vihmoittais	1st plural	olisimma vihmoittanneet	emmä olis vihmoittanneet
2nd plural	vihmoittaisitta	että vihmoittais	2nd plural	olisitta vihmoittanneet	että olis vihmoittanneet
3rd plural	vihmoittaisiit1), vihmoittaisivat2), vihmoitettais	evät vihmoittais, ei vihmoitettais	3rd plural	olisivat vihmoittanneet	evät olis vihmoittanneet, ei olis vihmoitettu
impersonal	vihmoitettais	ei vihmoitettais	impersonal	olis vihmoitettu	ei olis vihmoitettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	vihmoita	elä vihmoita	2nd singular	oo vihmoittant, oo vihmoittanut	elä oo vihmoittant, elä oo vihmoittanut
3rd singular	vihmoittakkoo	elköö vihmoittako	3rd singular	olkoo vihmoittant, olkoo vihmoittanut	elköö olko vihmoittant, elköö olko vihmoittanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	vihmoittakkaa	elkää vihmoittako	2nd plural	olkaa vihmoittanneet	elkää olko vihmoittanneet
3rd plural	vihmoittakkoot	elkööt vihmoittako, elköö vihmoitettako	3rd plural	olkoot vihmoittanneet	elkööt olko vihmoittanneet, elköö olko vihmoitettu
impersonal	vihmoitettakoo	elköö vihmoitettako	impersonal	olkoo vihmoitettu	elköö olko vihmoitettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	vihmoittanen	en vihmoittane
2nd singular	vihmoittanet	et vihmoittane
3rd singular	vihmoittannoo	ei vihmoittane
1st plural	vihmoittanemma	emmä vihmoittane
2nd plural	vihmoittanetta	että vihmoittane
3rd plural	vihmoittannoot	evät vihmoittane, ei vihmoitettane
impersonal	vihmoitettanoo	ei vihmoitettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		vihmoittaa	present	vihmoittava	vihmoitettava
2nd	inessive	vihmoittaes	past	vihmoittant, vihmoittanut	vihmoitettu
	instructive	vihmoittaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (vihmoittakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	vihmoittammaa
	inessive	vihmoittamas
	elative	vihmoittamast
	abessive	vihmoittamata
4th	nominative	vihmoittamiin
	partitive	vihmoittamista, vihmoittamist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 665