kanto

See also: Kanto, -kanto, kantõ, kantō, Kantō, and kantɔ

Bikol Central

Etymology

Borrowed from Spanish canto (“edge, side”).

Pronunciation

• Hyphenation: kan‧to
• IPA^(key): /ˈkanto/, [ˈkan̪.to]

Noun

kánto

1. corner

   Synonym: eskina

Cebuano

Etymology

Borrowed from Spanish canto, from Latin cantus (“metal rim of a wheel”), of Celtic origin.

Pronunciation

• Hyphenation: kan‧to
• IPA^(key): /ˈkanto/, [ˈkan̪.t̪ɔ]

Noun

kanto

1. a corner; specifically the exterior corner

   Synonyms: eskina, korner, suok

Esperanto

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈkanto]
• Audio:

  (file)

• Rhymes: -anto
• Hyphenation: kan‧to

Noun

kanto (accusative singular kanton, plural kantoj, accusative plural kantojn)

1. song

   Synonyms: kantado, kanzono

2. singing

Derived terms

• amkanto (“love song”)
• birdokanto (“birdsong”)
• glorkanto (“paean, song of glory”)
• kantaĵo (“song”)
• kantanto (“one who is singing, singer”)
• kantisto (“professional singer”)
• lulkanto (“lullaby”)

 

Related terms

• kanti (“to sing”)
• kantobirdo (“songbird”)

 

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑnto/, [ˈkɑ̝n̪t̪o̞]
• Rhymes: -ɑnto
• Syllabification^(key): kan‧to

Etymology 1

From Proto-Finnic *kanto, from Proto-Finno-Ugric *kënta, borrowed from Proto-Indo-Iranian *skandʰás.

Noun

kanto

1. stump, treestump

Declension

Inflection of kanto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative		kanto	kannot
genitive		kannon	kantojen
partitive		kantoa	kantoja
illative		kantoon	kantoihin
		singular	plural
nominative		kanto	kannot
accusative	nom.	kanto	kannot
	gen.	kannon
genitive		kannon	kantojen
partitive		kantoa	kantoja
inessive		kannossa	kannoissa
elative		kannosta	kannoista
illative		kantoon	kantoihin
adessive		kannolla	kannoilla
ablative		kannolta	kannoilta
allative		kannolle	kannoille
essive		kantona	kantoina
translative		kannoksi	kannoiksi
abessive		kannotta	kannoitta
instructive		—	kannoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kanto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kantoni kantoni accusative nom. kantoni kantoni gen. kantoni genitive kantoni kantojeni partitive kantoani kantojani inessive kannossani kannoissani elative kannostani kannoistani illative kantooni kantoihini adessive kannollani kannoillani ablative kannoltani kannoiltani allative kannolleni kannoilleni essive kantonani kantoinani translative kannokseni kannoikseni abessive kannottani kannoittani instructive — — comitative — kantoineni second-person singular possessor singular plural nominative kantosi kantosi accusative nom. kantosi kantosi gen. kantosi genitive kantosi kantojesi partitive kantoasi kantojasi inessive kannossasi kannoissasi elative kannostasi kannoistasi illative kantoosi kantoihisi adessive kannollasi kannoillasi ablative kannoltasi kannoiltasi allative kannollesi kannoillesi essive kantonasi kantoinasi translative kannoksesi kannoiksesi abessive kannottasi kannoittasi instructive — — comitative — kantoinesi first-person plural possessor singular plural nominative kantomme kantomme accusative nom. kantomme kantomme gen. kantomme genitive kantomme kantojemme partitive kantoamme kantojamme inessive kannossamme kannoissamme elative kannostamme kannoistamme illative kantoomme kantoihimme adessive kannollamme kannoillamme ablative kannoltamme kannoiltamme allative kannollemme kannoillemme essive kantonamme kantoinamme translative kannoksemme kannoiksemme abessive kannottamme kannoittamme instructive — — comitative — kantoinemme second-person plural possessor singular plural nominative kantonne kantonne accusative nom. kantonne kantonne gen. kantonne genitive kantonne kantojenne partitive kantoanne kantojanne inessive kannossanne kannoissanne elative kannostanne kannoistanne illative kantoonne kantoihinne adessive kannollanne kannoillanne ablative kannoltanne kannoiltanne allative kannollenne kannoillenne essive kantonanne kantoinanne translative kannoksenne kannoiksenne abessive kannottanne kannoittanne instructive — — comitative — kantoinenne third-person possessor singular plural nominative kantonsa kantonsa accusative nom. kantonsa kantonsa gen. kantonsa genitive kantonsa kantojensa partitive kantoaan kantoansa kantojaan kantojansa inessive kannossaan kannossansa kannoissaan kannoissansa elative kannostaan kannostansa kannoistaan kannoistansa illative kantoonsa kantoihinsa adessive kannollaan kannollansa kannoillaan kannoillansa ablative kannoltaan kannoltansa kannoiltaan kannoiltansa allative kannolleen kannollensa kannoilleen kannoillensa essive kantonaan kantonansa kantoinaan kantoinansa translative kannokseen kannoksensa kannoikseen kannoiksensa abessive kannottaan kannottansa kannoittaan kannoittansa instructive — — comitative — kantoineen kantoinensa

Derived terms

• kannokko
• Kannosto
• kantoinen
• Kantola
• Kantonen

 

compounds

• Kannonkoski
• kannonnosto
• kannonpää
• kantohinta
• kantojyrsin
• Kantojärvi
• Kantoluoto
• Kantomaa
• Kantoniemi
• kantopommi
• kantopuu
• kantosieni
• kantovesa
• koivunkantosieni
• lahokanto
• puunkanto
• tervaskanto

 

Further reading

• “1. kanto”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

kantaa +‎ -o

Noun

kanto

1. carrying (act)
2. collection (activity of collecting, especially taxes); see also: veronkanto

Declension

Inflection of kanto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative		kanto	kannot
genitive		kannon	kantojen
partitive		kantoa	kantoja
illative		kantoon	kantoihin
		singular	plural
nominative		kanto	kannot
accusative	nom.	kanto	kannot
	gen.	kannon
genitive		kannon	kantojen
partitive		kantoa	kantoja
inessive		kannossa	kannoissa
elative		kannosta	kannoista
illative		kantoon	kantoihin
adessive		kannolla	kannoilla
ablative		kannolta	kannoilta
allative		kannolle	kannoille
essive		kantona	kantoina
translative		kannoksi	kannoiksi
abessive		kannotta	kannoitta
instructive		—	kannoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kanto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kantoni kantoni accusative nom. kantoni kantoni gen. kantoni genitive kantoni kantojeni partitive kantoani kantojani inessive kannossani kannoissani elative kannostani kannoistani illative kantooni kantoihini adessive kannollani kannoillani ablative kannoltani kannoiltani allative kannolleni kannoilleni essive kantonani kantoinani translative kannokseni kannoikseni abessive kannottani kannoittani instructive — — comitative — kantoineni second-person singular possessor singular plural nominative kantosi kantosi accusative nom. kantosi kantosi gen. kantosi genitive kantosi kantojesi partitive kantoasi kantojasi inessive kannossasi kannoissasi elative kannostasi kannoistasi illative kantoosi kantoihisi adessive kannollasi kannoillasi ablative kannoltasi kannoiltasi allative kannollesi kannoillesi essive kantonasi kantoinasi translative kannoksesi kannoiksesi abessive kannottasi kannoittasi instructive — — comitative — kantoinesi first-person plural possessor singular plural nominative kantomme kantomme accusative nom. kantomme kantomme gen. kantomme genitive kantomme kantojemme partitive kantoamme kantojamme inessive kannossamme kannoissamme elative kannostamme kannoistamme illative kantoomme kantoihimme adessive kannollamme kannoillamme ablative kannoltamme kannoiltamme allative kannollemme kannoillemme essive kantonamme kantoinamme translative kannoksemme kannoiksemme abessive kannottamme kannoittamme instructive — — comitative — kantoinemme second-person plural possessor singular plural nominative kantonne kantonne accusative nom. kantonne kantonne gen. kantonne genitive kantonne kantojenne partitive kantoanne kantojanne inessive kannossanne kannoissanne elative kannostanne kannoistanne illative kantoonne kantoihinne adessive kannollanne kannoillanne ablative kannoltanne kannoiltanne allative kannollenne kannoillenne essive kantonanne kantoinanne translative kannoksenne kannoiksenne abessive kannottanne kannoittanne instructive — — comitative — kantoinenne third-person possessor singular plural nominative kantonsa kantonsa accusative nom. kantonsa kantonsa gen. kantonsa genitive kantonsa kantojensa partitive kantoaan kantoansa kantojaan kantojansa inessive kannossaan kannossansa kannoissaan kannoissansa elative kannostaan kannostansa kannoistaan kannoistansa illative kantoonsa kantoihinsa adessive kannollaan kannollansa kannoillaan kannoillansa ablative kannoltaan kannoltansa kannoiltaan kannoiltansa allative kannolleen kannollensa kannoilleen kannoillensa essive kantonaan kantonansa kantoinaan kantoinansa translative kannokseen kannoksensa kannoikseen kannoiksensa abessive kannottaan kannottansa kannoittaan kannoittansa instructive — — comitative — kantoineen kantoinensa

Derived terms

• kantoinen

 

compounds

• akankanto
• aseenkanto
• ennakonkanto
• eukonkanto
• hankikanto
• jälkikanto
• kantoaalto
• kantoaika
• kantoaine
• kantohanki
• kantohihna
• kantojuhta
• kantokahva
• kantokassi
• kantokehys
• kantokerros
• kantokoppa
• kantokori
• kantokotelo
• kantokuntoinen
• kantokuorma
• kantokyky
• kantolaukku
• kantoliina
• kantomatka
• kantomies
• kantopaarit
• kantopiiri
• kantopinta
• kantopuu
• kantoraha
• kantoraketti
• kantoreppu
• kantoripa
• kantoryhmä
• kantosatula
• kantoside
• kantosiipi
• kantosiipialus
• kantotaso
• kantoteline
• kantotuoli
• kantovesi
• kantoväline
• kauaskantoinen
• kaukokantoinen
• laajakantoinen
• laatikkoonkanto
• luukkuunkanto
• postinkanto
• rästikanto
• tullinkanto
• vastuunkanto
• vedenkanto
• veronkanto

 

Further reading

• “2. kanto”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Anagrams

• katon, nokat, tanko, tokan

Ido

Noun

kanto (plural kanti)

1. song

Derived terms

• kantisto
• kantar

Ingrian

Kanto.

Etymology

From Proto-Finnic *kanto. Cognates include Finnish kanto and Estonian känd.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑnto/, [ˈkɑntŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑnto/, [ˈkɑnd̥o̞]
• Rhymes: -ɑnto
• Hyphenation: kan‧to

Noun

kanto

1. stump (of a tree)

Declension

Declension of kanto (type 4/koivu, nt-nn gradation)
	singular	plural
nominative	kanto	kannot
genitive	kannon	kantoin, kantoloin
partitive	kantoa	kantoja, kantoloja
illative	kantoo	kantoi, kantoloihe
inessive	kannoos	kannois, kantolois
elative	kannost	kannoist, kantoloist
allative	kannolle	kannoille, kantoloille
adessive	kannool	kannoil, kantoloil
ablative	kannolt	kannoilt, kantoloilt
translative	kannoks	kannoiks, kantoloiks
essive	kantonna, kantoon	kantoinna, kantoloinna, kantoin, kantoloin
exessive1)	kantont	kantoint, kantoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• kantosammal

 

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[3], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 20
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 131

Lindu

Noun

kanto

1. bag

Pali

Alternative forms

Alternative forms

• 𑀓𑀦𑁆𑀢𑁄 (Brahmi script)
• कन्तो (Devanagari script)
• কন্তো (Bengali script)
• කන‍්තො (Sinhalese script)
• ကန္တော or ၵၼ္တေႃ or ၵၼ်တေႃ (Burmese script)
• กนฺโต or กันโต (Thai script)
• ᨠᨶ᩠ᨲᩮᩣ (Tai Tham script)
• ກນ຺ໂຕ or ກັນໂຕ (Lao script)
• កន្តោ (Khmer script)
• 𑄇𑄚𑄴𑄖𑄮 (Chakma script)

Adjective

kanto

1. nominative singular masculine of kanta (“lovely”)
2. nominative singular masculine of kanta, which is past participle of kamati (“to go”) (only in compounds)

Noun

kanto

1. nominative singular of kanta (“husband”)

Tagalog

Etymology

From Spanish canto, from Latin cantus (“metal rim of a wheel”), of Celtic origin.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkanto/, [ˈkan.to]
• Hyphenation: kan‧to

Noun

kanto (Baybayin spelling ᜃᜈ᜔ᜆᜓ)

1. corner, especially the intersection of two streets

   Synonyms: panulukan, sulok

Derived terms

• makanto

 

Related terms

• kalikanto
• kantero
• kantonera
• kantonero

 

See also

• kanto boy

 

Further reading

• “kanto”, in Pambansang Diksiyonaryo | Diksiyonaryo.ph, Manila, 2018

Turkish

Pronunciation

• IPA^(key): [kɑntɔ]
• Hyphenation: kan‧to

Noun

kanto (definite accusative kantoyu, plural kantolar)

1. kanto; a popular genre of Turkish music

Declension

Inflection
Nominative	kanto
Definite accusative	kantoyu
	Singular	Plural
Nominative	kanto	kantolar
Definite accusative	kantoyu	kantoları
Dative	kantoya	kantolara
Locative	kantoda	kantolarda
Ablative	kantodan	kantolardan
Genitive	kantonun	kantoların

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *kanto.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈkɑnto/, [ˈkɑnto]
• Rhymes: -ɑnto
• Hyphenation: kan‧to

Noun

kanto

1. tree stump

Inflection

Declension of kanto (type II/võrkko, nt-nn gradation)
	singular	plural
nominative	kanto	kannod
genitive	kanno	kantojõ, kantoi
partitive	kantoa	kantoitõ, kantoi
illative	kantosõ, kanto	kantoisõ
inessive	kannoz	kantoiz
elative	kannossõ	kantoissõ
allative	kannolõ	kantoilõ
adessive	kannollõ	kantoillõ
ablative	kannoltõ	kantoiltõ
translative	kannossi	kantoissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “kanto”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn