kantaa

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Jump to: navigation, search

Contents

[edit] Finnish

(index ka)

[edit] Etymology 1

  • Inflected form of kanta.

[edit] Pronunciation

  • Hyphenation: kan‧taa
  • Rhymes: -ɑntɑː
  • IPA: [ˈkɑntɑː]

[edit] Noun

kantaa

  1. Partitive singular form of kanta.

[edit] Etymology 2

[edit] Pronunciation

[edit] Verb

kantaa

  1. (transitive) To carry, bear.
  2. (intransitive, of sound or noise) To carry, be carried, reach.
  3. (transitive) To wield.
[edit] Conjugation
Conjugation of kantaa (type kaivaa)
indicative
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st kannan kannamme en kanna emme kanna 1st olen kantanut olemme kantaneet en ole kantanut emme ole kantaneet
2nd kannat kannatte et kanna ette kanna 2nd olet kantanut olette kantaneet et ole kantanut ette ole kantaneet
3rd kantaa kantavat ei kanna eivät kanna 3rd on kantanut ovat kantaneet ei ole kantanut eivät ole kantaneet
passive kannetaan ei kanneta passive on kannettu ei ole kannettu
past pluperfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st kannoin kannoimme en kantanut emme kantaneet 1st olin kantanut olimme kantaneet en ollut kantanut emme olleet kantaneet
2nd kannoit kannoitte et kantanut ette kantaneet 2nd olit kantanut olitte kantaneet et ollut kantanut ette olleet kantaneet
3rd kantoi kantoivat ei kantanut eivät kantaneet 3rd oli kantanut olivat kantaneet ei ollut kantanut eivät olleet kantaneet
passive kannettiin ei kannettu passive oli kannettu ei ollut kannettu
conditional
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st kantaisin kantaisimme en kantaisi emme kantaisi 1st olisin kantanut olisimme kantaneet en olisi kantanut emme olisi kantaneet
2nd kantaisit kantaisitte et kantaisi ette kantaisi 2nd olisit kantanut olisitte kantaneet et olisi kantanut ette olisi kantaneet
3rd kantaisi kantaisivat ei kantaisi eivät kantaisi 3rd olisi kantanut olisivat kantaneet ei olisi kantanut eivät olisi kantaneet
passive kannettaisiin ei kannettaisi passive olisi kannettu ei olisi kannettu
imperative
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st – kantakaamme – älkäämme kantako 1st – olkaamme kantaneet – älkäämme olko kantaneet
2nd kanna kantakaa älä kanna älkää kantako 2nd ole kantanut olkaa kantaneet älä ole kantanut älkää olko kantaneet
3rd kantakoon kantakoot älköön kantako älkööt kantako 3rd olkoon kantanut olkoot kantaneet älköön olko kantanut älkööt olko kantaneet
passive kannettakoon älköön kannettako passive olkoon kannettu älköön olko kannettu
potential
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st kantanen kantanemme en kantane emme kantane 1st lienen kantanut lienemme kantaneet en liene kantanut emme liene kantaneet
2nd kantanet kantanette et kantane ette kantane 2nd lienet kantanut lienette kantaneet et liene kantanut ette liene kantaneet
3rd kantanee kantanevat ei kantane eivät kantane 3rd lienee kantanut lienevät kantaneet ei liene kantanut eivät liene kantaneet
passive kannettaneen ei kannettane passive lienee kannettu ei liene kannettu


Nominal forms
infinitive participle
active passive active passive
I kantaa present kantava kannettava
long I kantaakseen2 past kantanut kannettu
II inessive kantaessa1 kannettaessa agent kantama1, 3
instructive kantaen – negative kantamaton
III inessive kantamassa – 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.
elative kantamasta –
illative kantamaan –
adessive kantamalla –
abessive kantamatta –
instructive kantaman kannettaman
IV nominative kantaminen
partitive kantamista
V kantamaisillaan2
[edit] Derived terms

[edit] Pronunciation

  • Hyphenation: kan‧taa
  • Rhymes: -ɑntɑː
  • IPA: [ˈkɑntɑː]

[edit] Verb

kantaa

  1. Third-person singular indicative present form of kantaa.

[edit] Anagrams

Retrieved from "http://en.wiktionary.org/wiki/kantaa"