kauppa

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Contents 1 Finnish 1.1 Etymology 1.2 Pronunciation 1.3 Noun 1.3.1 Declension 1.3.2 Synonyms 1.3.3 Derived terms 1.3.4 Compounds

[edit] Finnish

(index ka)

[edit] Etymology

• From a Germanic language, compare Old English ċēap and German Kauf <- Latin caupo.

[edit] Pronunciation

• Hyphenation: kaup·pa
• IPA: ['kɑupːɑ]

[edit] Noun

kauppa

1. Commerce, business, trade; (illegal) traffic.
2. Buying and selling, trading, dealing.
3. Deal, transaction, sale.
4. Shop, store, market.

[edit] Declension

Declension of kauppa singular plural nominative kauppa kaupat genitive kaupan kauppojen (kauppain) partitive kauppaa kauppoja accusative kauppa kaupan kaupat inessive kaupassa kaupoissa elative kaupasta kaupoista illative kauppaan kauppoihin adessive kaupalla kaupoilla ablative kaupalta kaupoilta allative kaupalle kaupoille essive kauppana kauppoina translative kaupaksi kaupoiksi instructive – kaupoin abessive kaupatta kaupoitta comitative – kauppoineen

[edit] Synonyms

• (buying and selling, trading, dealing): kaupankäynti
• (deal, transaction, sale): kaupanteko
• (shop, store): myymälä, puoti
• (market): marketti

[edit] Derived terms

• hieroa kauppaa = to haggle, dicker, bargain, negotiate
• käydä kaupaksi = to sell (well), be a hot item, go like hotcakes, sell like hotcakes
• käydä kauppaa = to do business, transact business
• mennä kaupaksi = to sell (well), be a hot item, go like hotcakes, sell like hotcakes
• tehdä kauppansa = to sell (well), be a hot item, go like hotcakes, sell like hotcakes
• tehdä kaupat = to close a deal
• adjectives: kaupallinen
• nouns: kauppala, kauppias
• verbs: kaupata, kaupita

[edit] Compounds

huutokauppa kalakauppa kaupankäynti

kauppatori lähikauppa rautakauppa

tietokonekauppa vähittäiskauppa