männä

See also: manna, Manna, mánna, mánná, maŋŋá, månnå, and manną

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmænːæ/, [ˈmænːæ]
• Rhymes: -ænːæ
• Syllabification^(key): män‧nä

Adjective

männä (not comparable)

1. (dialectal) in previous, last

   männä vuonna — in the last year

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmænːæˣ/, [ˈmænːæ(ʔ)]
• Rhymes: -ænːæ
• Syllabification^(key): män‧nä

Verb

männä

1. (dialectal, intransitive) Alternative form of mennä.

---

Ingrian

Etymology

From , from Proto-Uralic *mene-. Cognates include Finnish mennä and Estonian minna.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmænːæ/
• Hyphenation: män‧nä

Verb

männä

1. (intransitive) to go
   • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 38:

     Papa mäni tööhö.

     Papa went to work.

   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:

     Prosekat männööt i poikin i ristii, ja kaik ovat yhenlaiset.

     The paths go both along and across and all are similar.

2. (intransitive + partitive) to walk; to follow
   • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 52:

     Möö määmmä sitä teetä, minen näytti meille Lenin.

     We follow this way, which Lenin showed us.

Conjugation

Conjugation of männä (irregular, no gradation, gemination)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	mään	en mää	1st singular	oon mänt, männyt	en oo mänt, männyt
2nd singular	määt	et mää	2nd singular	oot mänt, männyt	et oo mänt, männyt
3rd singular	männöö	ei mää	3rd singular	ono mänt, männyt	ei oo mänt, männyt
1st plural	määmmä	emmä mää	1st plural	oomma männeet	emmä oo männeet
2nd plural	määttä	että mää	2nd plural	ootta männeet	että oo männeet
3rd plural	männööt1), mänevät2), männää	evät mää, ei männä	3rd plural	ovat männeet	evät oo männeet, ei oo mänty
impersonal	männää	ei männä	impersonal	ono mänty	ei oo mänty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	mänin	en mänt, männyt	1st singular	olin mänt, männyt	en olt mänt, männyt
2nd singular	mänit	et mänt, männyt	2nd singular	olit mänt, männyt	et olt mänt, männyt
3rd singular	mäni	ei mänt, männyt	3rd singular	oli mänt, männyt	ei olt mänt, männyt
1st plural	mänimmä	emmä männeet	1st plural	olimma männeet	emmä olleet männeet
2nd plural	mänittä	että männeet	2nd plural	olitta männeet	että olleet männeet
3rd plural	männiit1), mänivät2), mäntii	evät männeet, ei mänty	3rd plural	olivat männeet	evät olleet männeet, ei olt mänty
impersonal	mäntii	ei mänty	impersonal	oli mänty	ei olt mänty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	mänisin	en mänis	1st singular	olisin mänt, männyt	en olis mänt, männyt
2nd singular	mänisit, männiist1)	et mänis	2nd singular	olisit mänt, männyt	et olis mänt, männyt
3rd singular	mänis	ei mänis	3rd singular	olis mänt, männyt	ei olis mänt, männyt
1st plural	mänisimmä	emmä mänis	1st plural	olisimma männeet	emmä olis männeet
2nd plural	mänisittä	että mänis	2nd plural	olisitta männeet	että olis männeet
3rd plural	mänisiit1), mänisivät2), mäntäis	evät mänis, ei mäntäis	3rd plural	olisivat männeet	evät olis männeet, ei olis mänty
impersonal	mäntäis	ei mäntäis	impersonal	olis mänty	ei olis mänty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	mää	elä mää	2nd singular	oo mänt, männyt	elä oo mänt, männyt
3rd singular	mänköö	elköö mänkö	3rd singular	olkoo mänt, männyt	elköö olko mänt, männyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	mänkää	elkää mänkö	2nd plural	olkaa männeet	elkää olko männeet
3rd plural	mänkööt	elkööt mänkö, elköö mäntäkö	3rd plural	olkoot männeet	elkööt olko männeet, elköö olko mänty
impersonal	mäntäköö	elköö mäntäkö	impersonal	olkoo mänty	elköö olko mänty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	männen	en männe
2nd singular	männet	et männe
3rd singular	männöö	ei männe
1st plural	männemmä	emmä männe
2nd plural	männettä	että männe
3rd plural	männööt	evät männe, ei mäntäne
impersonal	mäntänöö	ei mäntäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		männä	present	mänevä	mäntävä
2nd	inessive	männees	past	mänt, männyt	mänty
	instructive	männen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (mänkää) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative. ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	mänömää
	inessive	mänomääs
	elative	mänömäst
	abessive	mänömätä
4th	nominative	mänömiin
	partitive	mänömistä, mänömist

Synonyms

• (to go): käyvvä

Determiner

männä

1. last, previous

   männä voonna ― last year

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 326
• Olga I. Konkova, Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎^[1], →ISBN, page 17

---

Karelian

Alternative forms

• mennä

Etymology

From , from Proto-Uralic *mene-. Cognates include Finnish mennä and Estonian minema.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmænːæ/

Verb

männä (first-person singular indicative present mänen, third-person singular indicative present mänöy)

1. (intransitive) to go