häiriö

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index hä)

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈhæiriø̞]
  • Hyphenation: häi‧ri‧ö

Noun[edit]

häiriö

  1. disorder, trouble
  2. interference, disturbance, disruption
  3. (medicine) disorder
  4. artifact (result of external action or error in an experiment)

Declension[edit]

Inflection of häiriö (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative häiriö häiriöt
genitive häiriön häiriöiden
häiriöitten
partitive häiriötä häiriöitä
illative häiriöön häiriöihin
singular plural
nominative häiriö häiriöt
accusative nom. häiriö häiriöt
gen. häiriön
genitive häiriön häiriöiden
häiriöitten
partitive häiriötä häiriöitä
inessive häiriössä häiriöissä
elative häiriöstä häiriöistä
illative häiriöön häiriöihin
adessive häiriöllä häiriöillä
ablative häiriöltä häiriöiltä
allative häiriölle häiriöille
essive häiriönä häiriöinä
translative häiriöksi häiriöiksi
instructive häiriöin
abessive häiriöttä häiriöittä
comitative häiriöineen