häiriö

Finnish

Etymology

häiritä +‎ -iö

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhæi̯riø/, [ˈhæi̯riø̞]
• Rhymes: -æiriø
• Syllabification^(key): häi‧ri‧ö

Noun

häiriö

1. disorder, trouble
2. interference, disturbance, disruption
3. failure (termination of the ability of an item to perform its required function)
4. (medicine) disorder
5. artifact (result of external action or error in an experiment)

Declension

Inflection of häiriö (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative		häiriö	häiriöt
genitive		häiriön	häiriöiden häiriöitten
partitive		häiriötä	häiriöitä
illative		häiriöön	häiriöihin
		singular	plural
nominative		häiriö	häiriöt
accusative	nom.	häiriö	häiriöt
	gen.	häiriön
genitive		häiriön	häiriöiden häiriöitten
partitive		häiriötä	häiriöitä
inessive		häiriössä	häiriöissä
elative		häiriöstä	häiriöistä
illative		häiriöön	häiriöihin
adessive		häiriöllä	häiriöillä
ablative		häiriöltä	häiriöiltä
allative		häiriölle	häiriöille
essive		häiriönä	häiriöinä
translative		häiriöksi	häiriöiksi
instructive		—	häiriöin
abessive		häiriöttä	häiriöittä
comitative		—	häiriöineen

Possessive forms of häiriö (type valtio)
possessor	singular	plural
1st person	häiriöni	häiriömme
2nd person	häiriösi	häiriönne
3rd person	häiriönsä