jälki

See also: jälki-

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *jälki, from Proto-Uralic *jelkä (“trace”). Cognate with Estonian jälg and Hungarian jel.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈjælki/, [ˈjælki]
• Rhymes: -ælki
• Syllabification: jäl‧ki

Noun

jälki

1. trace

   Hän katosi jälkiä jättämättä.

   He vanished without a trace.

2. track

   jäniksenjäljet hangella ― hare tracks in snow

3. (in the plural) aftermath

Declension

Inflection of jälki (Kotus type 7/ovi, k-j gradation)
nominative		jälki	jäljet
genitive		jäljen	jälkien
partitive		jälkeä	jälkiä
illative		jälkeen	jälkiin
		singular	plural
nominative		jälki	jäljet
accusative	nom.	jälki	jäljet
	gen.	jäljen
genitive		jäljen	jälkien
partitive		jälkeä	jälkiä
inessive		jäljessä	jäljissä
elative		jäljestä	jäljistä
illative		jälkeen	jälkiin
adessive		jäljellä	jäljillä
ablative		jäljeltä	jäljiltä
allative		jäljelle	jäljille
essive		jälkenä	jälkinä
translative		jäljeksi	jäljiksi
instructive		—	jäljin
abessive		jäljettä	jäljittä
comitative		—	jälkineen

Possessive forms of jälki (type ovi)
possessor	singular	plural
1st person	jälkeni	jälkemme
2nd person	jälkesi	jälkenne
3rd person	jälkensä

---

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *jälki, from Proto-Uralic *jelkä. Cognates with Finnish jälki and Estonian jälg.

Noun

jälki (genitive jälen, partitive jälkiä)

1. trace