kanne

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: Kanne

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kantaa +‎ -e

Noun[edit]

kanne

  1. (law) claim

Declension[edit]

Inflection of kanne (Kotus type 48/hame, nt-nn gradation)
nominative kanne kanteet
genitive kanteen kanteiden
kanteitten
partitive kannetta kanteita
illative kanteeseen kanteisiin
kanteihin
singular plural
nominative kanne kanteet
accusative nom. kanne kanteet
gen. kanteen
genitive kanteen kanteiden
kanteitten
partitive kannetta kanteita
inessive kanteessa kanteissa
elative kanteesta kanteista
illative kanteeseen kanteisiin
kanteihin
adessive kanteella kanteilla
ablative kanteelta kanteilta
allative kanteelle kanteille
essive kanteena kanteina
translative kanteeksi kanteiksi
instructive kantein
abessive kanteetta kanteitta
comitative kanteineen

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]


Hausa[edit]

Verb[edit]

kannḕ ‎(grade 4)

  1. to close one eye, to wink

Saterland Frisian[edit]

Verb[edit]

kanne

  1. to know