keitin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: kei‧tin
  • Rhymes: -eitin
  • IPA(key): /ˈkeitin/

Etymology 1[edit]

keittää ‎(to cook) +‎ -in

Noun[edit]

keitin

  1. cooker (appliance or utensil for cooking food)
  2. short for kahvinkeitin ‎(coffee machine, coffeemaker)
  3. electric kettle
  4. portable stove
  5. (as modifier in compounds) cooking
  6. digester (in process industry, a vessel in which chemical or biological reactions are carried out in elevated temperature)
Declension[edit]
Inflection of keitin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative keitin keittimet
genitive keittimen keittimien
keitinten
partitive keitintä keittimiä
illative keittimeen keittimiin
singular plural
nominative keitin keittimet
accusative nom. keitin keittimet
gen. keittimen
genitive keittimen keittimien
keitinten
partitive keitintä keittimiä
inessive keittimessä keittimissä
elative keittimestä keittimistä
illative keittimeen keittimiin
adessive keittimellä keittimillä
ablative keittimeltä keittimiltä
allative keittimelle keittimille
essive keittimenä keittiminä
translative keittimeksi keittimiksi
instructive keittimin
abessive keittimettä keittimittä
comitative keittimineen
Compounds[edit]

Etymology 2[edit]

Verb[edit]

keitin

  1. First-person singular indicative past form of keittää.

Anagrams[edit]