kunnia

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic [Term?] (compare Ingrian kunnia, Karelian kunnivo, Votic kunnia), borrowed from Proto-Germanic *kunją (compare English kin). The meaning changed from “family, clan” to “noble family, family honor” and finally to “honor”.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkunːiɑ/, [ˈkunːiɑ]
  • Rhymes: -unːiɑ
  • Syllabification: kun‧ni‧a

Noun[edit]

kunnia

  1. honor (respect, favorable reputation; dignity; sense of self-worth)
    Hänen kunniansa on kyseessä.
    His honor is at stake.
  2. glory (honor and valor)
  3. honor (privilege)
    Minulla oli kunnia istua suurlähettilään vieressä.
    I had the honor of sitting next to the ambassador.
  4. credit, honor (recognition and respect)
    Minä tein työn, mutta hän otti kunnian.
    I did the work but he took the credit.
    Minulla on lahja sinulle tämän päivän kunniaksi.
    I have a gift for you in honor of this day.

Declension[edit]

Inflection of kunnia (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative kunnia kunniat
genitive kunnian kunnioiden
kunnioitten
partitive kunniaa kunnioita
illative kunniaan kunnioihin
singular plural
nominative kunnia kunniat
accusative nom. kunnia kunniat
gen. kunnian
genitive kunnian kunnioiden
kunnioitten
kunniainrare
partitive kunniaa kunnioita
inessive kunniassa kunnioissa
elative kunniasta kunnioista
illative kunniaan kunnioihin
adessive kunnialla kunnioilla
ablative kunnialta kunnioilta
allative kunnialle kunnioille
essive kunniana kunnioina
translative kunniaksi kunnioiksi
instructive kunnioin
abessive kunniatta kunnioitta
comitative kunnioineen
Possessive forms of kunnia (type kulkija)
possessor singular plural
1st person kunniani kunniamme
2nd person kunniasi kunnianne
3rd person kunniansa

Derived terms[edit]

Related terms[edit]

Compounds[edit]

Anagrams[edit]


Ingrian[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *kunnia, borrowed from Proto-Germanic *kunją (family). Cognates include Finnish kunnia and Karelian kunnivo.

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

kunnia (genitive kunnian, partitive kunniata)

  1. honour

Declension[edit]

Inflection of kunnia
singular plural
nominative kunnia kunniat
genitive kunnian kunnioin
partitive kunniata kunnioja
illative kunniasse kunnioihe
inessive kunniaaz kunnioiz
elative kunniast kunnioist
allative kunnialle kunnioille
adessive kunniaal kunnioil
ablative kunnialt kunnioilt
translative kunniaks kunnioiks
essive kunniaan kunnioin

References[edit]

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 220
  • Vitalij Chernyavskij (2005) Ižoran keel (Ittseopastaja)[1], page 116