Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search


(index ku)


Originally a factitive verb from kuulla +‎ -uttaa. Related to Estonian kuulutama.



  1. (transitive) To announce.


Inflection of kuuluttaa (Kotus type 53/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuulutan en kuuluta 1st sing. olen kuuluttanut en ole kuuluttanut
2nd sing. kuulutat et kuuluta 2nd sing. olet kuuluttanut et ole kuuluttanut
3rd sing. kuuluttaa ei kuuluta 3rd sing. on kuuluttanut ei ole kuuluttanut
1st plur. kuulutamme emme kuuluta 1st plur. olemme kuuluttaneet emme ole kuuluttaneet
2nd plur. kuulutatte ette kuuluta 2nd plur. olette kuuluttaneet ette ole kuuluttaneet
3rd plur. kuuluttavat eivät kuuluta 3rd plur. ovat kuuluttaneet eivät ole kuuluttaneet
passive kuulutetaan ei kuuluteta passive on kuulutettu ei ole kuulutettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuulutin en kuuluttanut 1st sing. olin kuuluttanut en ollut kuuluttanut
2nd sing. kuulutit et kuuluttanut 2nd sing. olit kuuluttanut et ollut kuuluttanut
3rd sing. kuulutti ei kuuluttanut 3rd sing. oli kuuluttanut ei ollut kuuluttanut
1st plur. kuulutimme emme kuuluttaneet 1st plur. olimme kuuluttaneet emme olleet kuuluttaneet
2nd plur. kuulutitte ette kuuluttaneet 2nd plur. olitte kuuluttaneet ette olleet kuuluttaneet
3rd plur. kuuluttivat eivät kuuluttaneet 3rd plur. olivat kuuluttaneet eivät olleet kuuluttaneet
passive kuulutettiin ei kuulutettu passive oli kuulutettu ei ollut kuulutettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuuluttaisin en kuuluttaisi 1st sing. olisin kuuluttanut en olisi kuuluttanut
2nd sing. kuuluttaisit et kuuluttaisi 2nd sing. olisit kuuluttanut et olisi kuuluttanut
3rd sing. kuuluttaisi ei kuuluttaisi 3rd sing. olisi kuuluttanut ei olisi kuuluttanut
1st plur. kuuluttaisimme emme kuuluttaisi 1st plur. olisimme kuuluttaneet emme olisi kuuluttaneet
2nd plur. kuuluttaisitte ette kuuluttaisi 2nd plur. olisitte kuuluttaneet ette olisi kuuluttaneet
3rd plur. kuuluttaisivat eivät kuuluttaisi 3rd plur. olisivat kuuluttaneet eivät olisi kuuluttaneet
passive kuulutettaisiin ei kuulutettaisi passive olisi kuulutettu ei olisi kuulutettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. kuuluta älä kuuluta 2nd sing. ole kuuluttanut älä ole kuuluttanut
3rd sing. kuuluttakoon älköön kuuluttako 3rd sing. olkoon kuuluttanut älköön olko kuuluttanut
1st plur. kuuluttakaamme älkäämme kuuluttako 1st plur. olkaamme kuuluttaneet älkäämme olko kuuluttaneet
2nd plur. kuuluttakaa älkää kuuluttako 2nd plur. olkaa kuuluttaneet älkää olko kuuluttaneet
3rd plur. kuuluttakoot älkööt kuuluttako 3rd plur. olkoot kuuluttaneet älkööt olko kuuluttaneet
passive kuulutettakoon älköön kuulutettako passive olkoon kuulutettu älköön olko kuulutettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kuuluttanen en kuuluttane 1st sing. lienen kuuluttanut en liene kuuluttanut
2nd sing. kuuluttanet et kuuluttane 2nd sing. lienet kuuluttanut et liene kuuluttanut
3rd sing. kuuluttanee ei kuuluttane 3rd sing. lienee kuuluttanut ei liene kuuluttanut
1st plur. kuuluttanemme emme kuuluttane 1st plur. lienemme kuuluttaneet emme liene kuuluttaneet
2nd plur. kuuluttanette ette kuuluttane 2nd plur. lienette kuuluttaneet ette liene kuuluttaneet
3rd plur. kuuluttanevat eivät kuuluttane 3rd plur. lienevät kuuluttaneet eivät liene kuuluttaneet
passive kuulutettaneen ei kuulutettane passive lienee kuulutettu ei liene kuulutettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kuuluttaa present kuuluttava kuulutettava
long 1st2 kuuluttaakseen past kuuluttanut kuulutettu
2nd inessive1 kuuluttaessa kuulutettaessa agent1, 3 kuuluttama
instructive kuuluttaen negative kuuluttamaton
3rd inessive kuuluttamassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative kuuluttamasta
illative kuuluttamaan
adessive kuuluttamalla
abessive kuuluttamatta
instructive kuuluttaman kuulutettaman
4th nominative kuuluttaminen
partitive kuuluttamista
5th2 kuuluttamaisillaan

Derived terms[edit]