mielle

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: miellé

Finnish[edit]

Etymology[edit]

mieltää +‎ -e

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈmie̞lːe̞ˣ]
  • (file)
  • Hyphenation: miel‧le

Noun[edit]

mielle

  1. A mental image.

Declension[edit]

Inflection of mielle (Kotus type 48/hame, lt-ll gradation)
nominative mielle mielteet
genitive mielteen mielteiden
mielteitten
partitive miellettä mielteitä
illative mielteeseen mielteisiin
mielteihin
singular plural
nominative mielle mielteet
accusative nom.? mielle mielteet
gen. mielteen
genitive mielteen mielteiden
mielteitten
partitive miellettä mielteitä
inessive mielteessä mielteissä
elative mielteestä mielteistä
illative mielteeseen mielteisiin
mielteihin
adessive mielteellä mielteillä
ablative mielteeltä mielteiltä
allative mielteelle mielteille
essive mielteenä mielteinä
translative mielteeksi mielteiksi
instructive mieltein
abessive mielteettä mielteittä
comitative mielteineen

Compounds[edit]

Anagrams[edit]


Norman[edit]

Etymology[edit]

Borrowing from Old Norse melr, mjalʀ (compare melgreu ‎(marram, beachgrass)).

Pronunciation[edit]

  • (file)

Noun[edit]

mielle f ‎(plural mielles)

  1. (Jersey) dune

Derived terms[edit]