penger

English

Adjective

penger

1. comparative form of peng: more peng

Finnish

Alternative forms

• penkere (not as common)

Etymology

Borrowed from Proto-Norse [Term?] (compare Old East Norse *benkr), from Proto-Germanic *bankiz. Doublet of penkki, pankko, and penkka.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpeŋːer/, [ˈpe̞ŋːe̞r]
• Rhymes: -eŋːer
• Syllabification^(key): pen‧ger

Noun

penger

1. embankment, bank (steep slope of earth, sand, etc.)

   Synonym: penkka

2. terrace, bed (raised, flat-topped bank of earth with sloping sides)

   Synonym: pengermä

Declension

Inflection of penger (Kotus type 49*G/askel, nk-ng gradation)
nominative		penger penkere	penkeret penkereet
genitive		penkeren penkereen	penkerien pengerten penkereiden penkereitten
partitive		pengertä penkerettä	penkeriä penkereitä
illative		penkereen penkereeseen	penkeriin penkereisiin penkereihin
		singular	plural
nominative		penger penkere	penkeret penkereet
accusative	nom.	penger penkere	penkeret penkereet
	gen.	penkeren penkereen
genitive		penkeren penkereen	penkerien pengerten penkereiden penkereitten
partitive		pengertä penkerettä	penkeriä penkereitä
inessive		penkeressä penkereessä	penkerissä penkereissä
elative		penkerestä penkereestä	penkeristä penkereistä
illative		penkereen penkereeseen	penkeriin penkereisiin penkereihin
adessive		penkerellä penkereellä	penkerillä penkereillä
ablative		penkereltä penkereeltä	penkeriltä penkereiltä
allative		penkerelle penkereelle	penkerille penkereille
essive		penkerenä penkereenä	penkerinä penkereinä
translative		penkereksi penkereeksi	penkeriksi penkereiksi
abessive		penkerettä penkereettä	penkerittä penkereittä
instructive		—	penkerin penkerein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of penger (Kotus type 49*G/askel, nk-ng gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative penkereni penkereeni penkereni penkereeni accusative nom. penkereni penkereeni penkereni penkereeni gen. penkereni penkereeni genitive penkereni penkereeni penkerieni pengerteni penkereideni penkereitteni partitive pengertäni penkerettäni penkeriäni penkereitäni inessive penkeressäni penkereessäni penkerissäni penkereissäni elative penkerestäni penkereestäni penkeristäni penkereistäni illative penkereeni penkereeseeni penkeriini penkereisiini penkereihini adessive penkerelläni penkereelläni penkerilläni penkereilläni ablative penkereltäni penkereeltäni penkeriltäni penkereiltäni allative penkerelleni penkereelleni penkerilleni penkereilleni essive penkerenäni penkereenäni penkerinäni penkereinäni translative penkerekseni penkereekseni penkerikseni penkereikseni abessive penkerettäni penkereettäni penkerittäni penkereittäni instructive — — comitative — penkerineni penkereineni second-person singular possessor singular plural nominative penkeresi penkereesi penkeresi penkereesi accusative nom. penkeresi penkereesi penkeresi penkereesi gen. penkeresi penkereesi genitive penkeresi penkereesi penkeriesi pengertesi penkereidesi penkereittesi partitive pengertäsi penkerettäsi penkeriäsi penkereitäsi inessive penkeressäsi penkereessäsi penkerissäsi penkereissäsi elative penkerestäsi penkereestäsi penkeristäsi penkereistäsi illative penkereesi penkereeseesi penkeriisi penkereisiisi penkereihisi adessive penkerelläsi penkereelläsi penkerilläsi penkereilläsi ablative penkereltäsi penkereeltäsi penkeriltäsi penkereiltäsi allative penkerellesi penkereellesi penkerillesi penkereillesi essive penkerenäsi penkereenäsi penkerinäsi penkereinäsi translative penkereksesi penkereeksesi penkeriksesi penkereiksesi abessive penkerettäsi penkereettäsi penkerittäsi penkereittäsi instructive — — comitative — penkerinesi penkereinesi first-person plural possessor singular plural nominative penkeremme penkereemme penkeremme penkereemme accusative nom. penkeremme penkereemme penkeremme penkereemme gen. penkeremme penkereemme genitive penkeremme penkereemme penkeriemme pengertemme penkereidemme penkereittemme partitive pengertämme penkerettämme penkeriämme penkereitämme inessive penkeressämme penkereessämme penkerissämme penkereissämme elative penkerestämme penkereestämme penkeristämme penkereistämme illative penkereemme penkereeseemme penkeriimme penkereisiimme penkereihimme adessive penkerellämme penkereellämme penkerillämme penkereillämme ablative penkereltämme penkereeltämme penkeriltämme penkereiltämme allative penkerellemme penkereellemme penkerillemme penkereillemme essive penkerenämme penkereenämme penkerinämme penkereinämme translative penkereksemme penkereeksemme penkeriksemme penkereiksemme abessive penkerettämme penkereettämme penkerittämme penkereittämme instructive — — comitative — penkerinemme penkereinemme second-person plural possessor singular plural nominative penkerenne penkereenne penkerenne penkereenne accusative nom. penkerenne penkereenne penkerenne penkereenne gen. penkerenne penkereenne genitive penkerenne penkereenne penkerienne pengertenne penkereidenne penkereittenne partitive pengertänne penkerettänne penkeriänne penkereitänne inessive penkeressänne penkereessänne penkerissänne penkereissänne elative penkerestänne penkereestänne penkeristänne penkereistänne illative penkereenne penkereeseenne penkeriinne penkereisiinne penkereihinne adessive penkerellänne penkereellänne penkerillänne penkereillänne ablative penkereltänne penkereeltänne penkeriltänne penkereiltänne allative penkerellenne penkereellenne penkerillenne penkereillenne essive penkerenänne penkereenänne penkerinänne penkereinänne translative penkereksenne penkereeksenne penkeriksenne penkereiksenne abessive penkerettänne penkereettänne penkerittänne penkereittänne instructive — — comitative — penkerinenne penkereinenne third-person possessor singular plural nominative penkerensä penkereensä penkerensä penkereensä accusative nom. penkerensä penkereensä penkerensä penkereensä gen. penkerensä penkereensä genitive penkerensä penkereensä penkeriensä pengertensä penkereidensä penkereittensä partitive pengertään penkerettään pengertänsä penkerettänsä penkeriään penkereitään penkeriänsä penkereitänsä inessive penkeressään penkereessään penkeressänsä penkereessänsä penkerissään penkereissään penkerissänsä penkereissänsä elative penkerestään penkereestään penkerestänsä penkereestänsä penkeristään penkereistään penkeristänsä penkereistänsä illative penkereensä penkereeseensä penkeriinsä penkereisiinsä penkereihinsä adessive penkerellään penkereellään penkerellänsä penkereellänsä penkerillään penkereillään penkerillänsä penkereillänsä ablative penkereltään penkereeltään penkereltänsä penkereeltänsä penkeriltään penkereiltään penkeriltänsä penkereiltänsä allative penkerelleen penkereelleen penkerellensä penkereellensä penkerilleen penkereilleen penkerillensä penkereillensä essive penkerenään penkereenään penkerenänsä penkereenänsä penkerinään penkereinään penkerinänsä penkereinänsä translative penkerekseen penkereekseen penkereksensä penkereeksensä penkerikseen penkereikseen penkeriksensä penkereiksensä abessive penkerettään penkereettään penkerettänsä penkereettänsä penkerittään penkereittään penkerittänsä penkereittänsä instructive — — comitative — penkerineen penkereineen penkerinensä penkereinensä

Derived terms

• pengermä
• pengermäinen
• pengertää
• penkereinen

 

compounds

• jokipenger
• laaksopenger
• otsapenger
• pengerluiska
• pengertie
• rantapenger
• suojapenger
• tienpenger
• tiepenger

 

Related terms

• penkki
• pankko

Further reading

• “penger”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic [Term?]. Cognates include Finnish penger and dialectal Estonian penger.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpeŋɡer/, [ˈpe̞ŋɡe̞r]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpeŋɡer/, [ˈpe̞ŋɡ̊e̞r]
• Rhymes: -eŋɡer
• Hyphenation: pen‧ger

Noun

penger

1. slope, hillside

Declension

Declension of penger (type 12/tytär, nk-ng gradation)
	singular	plural
nominative	penger	penkeret
genitive	penkeren	penkeriin
partitive	pengertä	penkeriä
illative	penkeree	penkerii
inessive	penkerees	penkeriis
elative	penkerest	penkerist
allative	penkerelle	penkerille
adessive	penkereel	penkeriil
ablative	penkerelt	penkerilt
translative	penkereks	penkeriks
essive	penkerennä, penkereen	penkerinnä, penkeriin
exessive1)	penkerent	penkerint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• paltti, veeru, rinta, kallas, palle

Derived terms

• pengerpyytö

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 397

Norwegian Bokmål

Etymology

Plural form of penge. From Old Norse pen(in)gar, plural form of pen(in)gr. Doublet of penning.

Pronunciation

• IPA^(key): /peŋːer/, [²pʰɛŋːəɾ]

Noun

penger pl (definite plural pengene)

1. money

   Har du nok penger til dette maleriet?

   Do you have enough money for this painting?

2. plural of penge (“coin”)

Synonyms

• (money): gryn, spenn

Derived terms

• bompenger
• feriepenger
• lommepenger
• løsepenger
• pengefolk
• pengemangel
• pengepolitikk
• pengepung
• penger vokser ikke på trær
• pengeseddel
• pengeskap
• pengesum
• småpenger

 

See also

• pengar (Nynorsk)

References

“penger” in The Bokmål Dictionary.