ruis

See also: Ruis and Rúis

Dutch

Pronunciation

• IPA^(key): /rœy̯s/

• Audio

  (file)

• Rhymes: -œy̯s

Noun

ruis m (uncountable)

1. noise, rushing sound
2. sound or signal generated by random fluctuations; static

Derived terms

• geruis
• bruine ruis
• witte ruis
• ruisvrij

---

Finnish

Etymology

From (compare Estonian rukis), Veps rugiž, borrowed either from Proto-Balto-Slavic *rugis (compare Lithuanian rugys) or Proto-Germanic *rugiz (compare Old English ryġe).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrui̯s/, [ˈrui̯s̠]
• Hyphenation: ruis

Noun

ruis

1. rye

Declension

Inflection of ruis (Kotus type 41*D/vieras, k-∅ gradation)
nominative		ruis	rukiit
genitive		rukiin	rukiiden rukiitten
partitive		ruista	rukiita
illative		rukiiseen	rukiisiin
		singular	plural
nominative		ruis	rukiit
accusative	nom.	ruis	rukiit
	gen.	rukiin
genitive		rukiin	rukiiden rukiitten ruistenrare
partitive		ruista	rukiita
inessive		rukiissa	rukiissa
elative		rukiista	rukiista
illative		rukiiseen	rukiisiin rukiihinrare
adessive		rukiilla	rukiilla
ablative		rukiilta	rukiilta
allative		rukiille	rukiille
essive		rukiina	rukiina
translative		rukiiksi	rukiiksi
abessive		rukiitta	rukiitta
instructive		—	rukiin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ruis (Kotus type 41*D/vieras, k-∅ gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative rukiini rukiini accusative nom. rukiini rukiini gen. rukiini genitive rukiini rukiideni rukiitteni ruistenirare partitive ruistani rukiitani inessive rukiissani rukiissani elative rukiistani rukiistani illative rukiiseeni rukiisiini rukiihinirare adessive rukiillani rukiillani ablative rukiiltani rukiiltani allative rukiilleni rukiilleni essive rukiinani rukiinani translative rukiikseni rukiikseni abessive rukiittani rukiittani instructive — — comitative — rukiineni second-person singular possessor singular plural nominative rukiisi rukiisi accusative nom. rukiisi rukiisi gen. rukiisi genitive rukiisi rukiidesi rukiittesi ruistesirare partitive ruistasi rukiitasi inessive rukiissasi rukiissasi elative rukiistasi rukiistasi illative rukiiseesi rukiisiisi rukiihisirare adessive rukiillasi rukiillasi ablative rukiiltasi rukiiltasi allative rukiillesi rukiillesi essive rukiinasi rukiinasi translative rukiiksesi rukiiksesi abessive rukiittasi rukiittasi instructive — — comitative — rukiinesi first-person plural possessor singular plural nominative rukiimme rukiimme accusative nom. rukiimme rukiimme gen. rukiimme genitive rukiimme rukiidemme rukiittemme ruistemmerare partitive ruistamme rukiitamme inessive rukiissamme rukiissamme elative rukiistamme rukiistamme illative rukiiseemme rukiisiimme rukiihimmerare adessive rukiillamme rukiillamme ablative rukiiltamme rukiiltamme allative rukiillemme rukiillemme essive rukiinamme rukiinamme translative rukiiksemme rukiiksemme abessive rukiittamme rukiittamme instructive — — comitative — rukiinemme second-person plural possessor singular plural nominative rukiinne rukiinne accusative nom. rukiinne rukiinne gen. rukiinne genitive rukiinne rukiidenne rukiittenne ruistennerare partitive ruistanne rukiitanne inessive rukiissanne rukiissanne elative rukiistanne rukiistanne illative rukiiseenne rukiisiinne rukiihinnerare adessive rukiillanne rukiillanne ablative rukiiltanne rukiiltanne allative rukiillenne rukiillenne essive rukiinanne rukiinanne translative rukiiksenne rukiiksenne abessive rukiittanne rukiittanne instructive — — comitative — rukiinenne third-person possessor singular plural nominative rukiinsa rukiinsa accusative nom. rukiinsa rukiinsa gen. rukiinsa genitive rukiinsa rukiidensa rukiittensa ruistensarare partitive ruistaan ruistansa rukiitaan rukiitansa inessive rukiissaan rukiissansa rukiissaan rukiissansa elative rukiistaan rukiistansa rukiistaan rukiistansa illative rukiiseensa rukiisiinsa rukiihinsarare adessive rukiillaan rukiillansa rukiillaan rukiillansa ablative rukiiltaan rukiiltansa rukiiltaan rukiiltansa allative rukiilleen rukiillensa rukiilleen rukiillensa essive rukiinaan rukiinansa rukiinaan rukiinansa translative rukiikseen rukiiksensa rukiikseen rukiiksensa abessive rukiittaan rukiittansa rukiittaan rukiittansa instructive — — comitative — rukiineen rukiinensa

Derived terms

• (Compounds) ruiskaunokki, ruisrääkkä

Anagrams

• risu, siru, suri

---

Karelian

Etymology

From Proto-Finnic .

Noun

ruis (genitive rugehen, partitive ruistu)

1. rye

---

Latin

Verb

(deprecated template usage) ruis

1. second-person singular present active indicative of ruō

---

Old Irish

Pronunciation

• IPA^(key): /r͈usʲ/

Noun

ruis

1. inflection of ros:
   1. vocative/genitive singular
   2. nominative plural (both etymologies)

Mutation

Old Irish mutation
Radical	Lenition	Nasalization
ruis also rruis after a proclitic	ruis pronounced with /r(ʲ)-/	unchanged
Note: Some of these forms may be hypothetical. Not every possible mutated form of every word actually occurs.