taus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: täus

English[edit]

Noun[edit]

taus

  1. plural form of tau

Anagrams[edit]


Finnish[edit]

(index ta)

Etymology[edit]

From taka-.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈt̪ɑus]
  • Hyphenation: taus

Noun[edit]

taus

  1. behind, backside

Declension[edit]

Inflection of taus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
singular plural
nominative taus taukset
accusative nom.? taus taukset
gen. tauksen
genitive tauksen tausten
tauksien
partitive tausta tauksia
inessive tauksessa tauksissa
elative tauksesta tauksista
illative taukseen tauksiin
adessive tauksella tauksilla
ablative taukselta tauksilta
allative taukselleˣ tauksilleˣ
essive tauksena tauksina
translative taukseksi tauksiksi
instructive tauksin
abessive tauksetta tauksitta
comitative tauksineen

Anagrams[edit]


Norwegian Bokmål[edit]

Etymology[edit]

From Danish tavs

Adjective[edit]

taus (neuter singular taust, definite singular and plural tause)

  1. quiet, silent

Derived terms[edit]

References[edit]


Norwegian Nynorsk[edit]

Etymology[edit]

From Danish tavs

Adjective[edit]

taus (neuter singular taust, definite singular and plural tause)

  1. quiet, silent

References[edit]


White Hmong[edit]

Noun[edit]

taus

  1. ax, axe; hatchet

References[edit]

  • Ernest E. Heimbach, White Hmong - English Dictionary (1979, SEAP Publications)