tiitää

Ingrian

Alternative forms

• tiitä (dialectal)

Etymology

From Proto-Finnic *teetädäk, equivalent to tee (“road”) +‎ -tää. Cognates include Finnish tietää and Estonian teada.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtiːtæː/, [ˈtiːtæ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtiːtæː/, [ˈtiːtæː]
• Rhymes: -iːtæː
• Hyphenation: tii‧tää

Verb

tiitää

1. (transitive) to know
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:

     Möö meinasimma, jot höö vaa näyttäät, etti kaik tiitäät.

     We thought, that they merely pretended, like they know everything.

2. (transitive) to predict
3. (transitive) to be able to; to know how to

Declension

Conjugation of tiitää (irregular, it-ij gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tiijen	en tiije	1st singular	oon tiitänt, tiitänyt	en oo tiitänt, tiitänyt
2nd singular	tiijet	et tiije	2nd singular	oot tiitänt, tiitänyt	et oo tiitänt, tiitänyt
3rd singular	tiitää	ei tiije	3rd singular	ono tiitänt, tiitänyt	ei oo tiitänt, tiitänyt
1st plural	tiijemmä	emmä tiije	1st plural	oomma tiitäneet	emmä oo tiitäneet
2nd plural	tiijettä	että tiije	2nd plural	ootta tiitäneet	että oo tiitäneet
3rd plural	tiitäät1), tiitävät2), tiijetää	evät tiije, ei tiijetä	3rd plural	ovat tiitäneet	evät oo tiitäneet, ei oo tiijetty
impersonal	tiijetää	ei tiijetä	impersonal	ono tiijetty	ei oo tiijetty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tiisin	en tiitänt, tiitänyt	1st singular	olin tiitänt, tiitänyt	en olt tiitänt, tiitänyt
2nd singular	tiisit	et tiitänt, tiitänyt	2nd singular	olit tiitänt, tiitänyt	et olt tiitänt, tiitänyt
3rd singular	tiisi	ei tiitänt, tiitänyt	3rd singular	oli tiitänt, tiitänyt	ei olt tiitänt, tiitänyt
1st plural	tiisimmä	emmä tiitäneet	1st plural	olimma tiitäneet	emmä olleet tiitäneet
2nd plural	tiisittä	että tiitäneet	2nd plural	olitta tiitäneet	että olleet tiitäneet
3rd plural	tiissiit1), tiisivät2), tiijettii	evät tiitäneet, ei tiijetty	3rd plural	olivat tiitäneet	evät olleet tiitäneet, ei olt tiijetty
impersonal	tiijettii	ei tiijetty	impersonal	oli tiijetty	ei olt tiijetty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tiitäisin	en tiitäis	1st singular	olisin tiitänt, tiitänyt	en olis tiitänt, tiitänyt
2nd singular	tiitäisit, tiitäist1)	et tiitäis	2nd singular	olisit tiitänt, tiitänyt	et olis tiitänt, tiitänyt
3rd singular	tiitäis	ei tiitäis	3rd singular	olis tiitänt, tiitänyt	ei olis tiitänt, tiitänyt
1st plural	tiitäisimmä	emmä tiitäis	1st plural	olisimma tiitäneet	emmä olis tiitäneet
2nd plural	tiitäisittä	että tiitäis	2nd plural	olisitta tiitäneet	että olis tiitäneet
3rd plural	tiitäisiit1), tiitäisivät2), tiijettäis	evät tiitäis, ei tiijettäis	3rd plural	olisivat tiitäneet	evät olis tiitäneet, ei olis tiijetty
impersonal	tiijettäis	ei tiijettäis	impersonal	olis tiijetty	ei olis tiijetty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	tiije	elä tiije	2nd singular	oo tiitänt, tiitänyt	elä oo tiitänt, tiitänyt
3rd singular	tiitäköö	elköö tiitäkö	3rd singular	olkoo tiitänt, tiitänyt	elköö olko tiitänt, tiitänyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	tiitäkää	elkää tiitäkö	2nd plural	olkaa tiitäneet	elkää olko tiitäneet
3rd plural	tiitäkööt	elkööt tiitäkö, elköö tiijetäkö	3rd plural	olkoot tiitäneet	elkööt olko tiitäneet, elköö olko tiijetty
impersonal	tiijettäkköö	elköö tiijetäkö	impersonal	olkoo tiijetty	elköö olko tiijetty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	tiitänen	en tiitäne
2nd singular	tiitänet	et tiitäne
3rd singular	tiitänöö	ei tiitäne
1st plural	tiitänemmä	emmä tiitäne
2nd plural	tiitänettä	että tiitäne
3rd plural	tiitänööt	evät tiitäne, ei tiijettäne
impersonal	tiijettänöö	ei tiijettäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		tiitää	present	tiitävä	tiijettävä
2nd	inessive	tiitäjees	past	tiitänt, tiitänyt	tiijetty
	instructive	tiitäen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (tiitäkää) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative. ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	tiitämää
	inessive	tiitämääs
	elative	tiitämäst
	abessive	tiitämätä
4th	nominative	tiitämiin
	partitive	tiitämistä, tiitämist

Synonyms

• (to predict): toivoa, ennustaa
• (to be able to): tuntaa, mahtaa, tuntia, osata

Derived terms

• keeltätiitämätöin
• tiijustaa
• tiito
• tiitäjä

 

See also

• voija, jaksaa, saavva

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 588